Kevätviboja

  

Tänään, kun kalenteri näyttää kesäkuun ensimmäistä päivää, huomaan, että on taas riittänyt niin monenmoista puuhaa pitkin kevättä ja kirjoittaminen on jäänyt paitsioon. Nyt sitten näyttäisi olevan pieni tauko kaikelta ylimääräiseltä, joskin huomenna voi ilmetä taas mummille jotakin uutta ekstra-tehtävää...

Tyttätentyttäreni päättäjäismekkoprojekti on ollut tänä keväänä paljon aikaa ja harmaita hiuksia aiheuttanut tapahtumaketju. Minä kun lupasin sen päättäjäismekon tytölle hankkia, juuri sellaisen kuin hän halusi, eli mekon piti olla puhtaan valkoinen tyköistuva minimekko, jossa on ylipitkät trumpettihihat sifongista. Alun perin tyttö halusi, että mummin pitää mekko hänelle ommella, mutta sain hänet suostuteltua valmismekon hankintaan, kun perustelin sitä ajanpuutteella ja sillä, että valmis mekko ei maksaisi yhtään sen enempää kuin mitä kankaat ja tarvikkeet maksavat. 

Sitten vain mekkoa ostamaan! Ensin tietenkin paikallisten vaatetusliikkeiden valikoimat tarkastamaan, mutta ei löytynyt mieluista. Onneksi on olemassa verkkokaupat, joista löytyi kivoja vaihtoehtoja, tosin ei ihan sellaista, mikä oli hänen mielikuvansa haluamastaan mekosta, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. Tilattiin mekko jos toinenkin, mutta palautukseen aina meni, kun mekko ei milloin mistäkin kohtaa istunut ja milloin oli äitinsä mielestä liian lyhyt. Tyttökin luopui jo toivosta löytää unelmamekkonsa ja sanoi laittavansa päättäjäisiin viime kesänä äitinsä ystävättären häihin ostamansa pinkin kietaisumekon. Tyttö oli kuitenkin silminnähden pettynyt ja niinpä mummin sydän heltyi taas kerran: kyllä mummin pitää nyt repiä aika jostakin ja se mekko itse ommella! Eiköhän projekti mahtuisi jonnekin viikonloppuun viikkosiivouksen, pyykinpesun ja ruuanlaiton väliin. Nuo puuhat kun jäävät aina viikonlopuiksi, kun arkipäivisin käyn osa-aikatyössä ja toisen tyttäreni koira on minulla päivähoidossa.

Niinpä aloin sitten metsästää sopivia materiaaleja. Paikkakunnallamme ei ole kuin yksi kangaskauppa, eikä sen valikoima  kummoinen ole. En löytänyt sieltä tietenkään sopivaa kangasta mekkoon, joten nettikauppoihin jouduin minäkin turvautumaan.

Löysin saksalaisesta verkkokaupasta sopivat kankaat ja tykötarvikkeet. Viikon odottelun jälkeen paketti tuli, mutta pettymys ja kiukkuni oli valtava: mekkokangas oli kerman värinen eikä suinkaan valkoinen, niin kuin kuvassa näytti ja kankaan tiedoissa luki. Palauttaakaan ei voi määrämittaiseksi leikattua kangasta.Toinen tilaus sen sijaan onnistui nappiin: kangas oli puhtaan valkoinen, kaunis strukturoitu kuosi, eli sellainen kuin pitikin. Lopultakin alkoi näyttää siltä, että tyttärentyttäreni saa toivemekon päättäjäisjuhlaansa.

 

 

Mekko valmistui juuri sopivasti pari päivää ennen toukokuun viimeisen päivän päättäjäisjuhlaa. Hyvä siitä tulikin, vaikka itse sanon. Ja pääasia, että asiakas oli tyytyväinen ja onnellinen!

   Ompelujuttujahan mummille aina tuodaan tämän tästä muutenkin: puuttuvien nappien ompelua, ratkenneen sauman korjausta, housunlahkeen lyhennystä yms. on tänä keväänäkin tullut tehtyä. Olen teini-ikäisestä alkaen koko ikäni ommellut, ja kun läheiseni tietävät sen, niin minulle on helppo nuo ompelujutut nakittaa!

 Reisilihas on vielä toisinaan kipuillut rasittuessaan sen maaliskuisen liukastumisen aiheuttaman revähdyksen vuoksi. Ei näytä vanhana pienetkään vaivat niin vain parantuvan, kuin nuorenpana. Mutta väliin on sitten hidastettu tahtia ja avomieheni on lenkittänyt koiraa puolestani ja jalkani on saanut lepoa.

Äitikin on pikku hiljaa alkanut sopeutua asumaan palvelutalossa. Harha-ajatuksia on vielä jonkin verran, mutta se alkuajan sekavuus on poissa. 

Eiköhän tästä kesä tule, kun vain nämä ilmat lämpenevät. Nyt kello 22:n aikoihin näyttää ulkona olevan lämpötila vain  + 2 astetta!

Kuvat kuvapankki Pexels.com