Moderni mummi ja sen poppoo

   Toukokuussa äitini lääkitystä muutettiin ja ilmeisestikin sen johdosta ihme alkoi tapahtua: äiti on alkanut toipua pikkuhiljaa sekavuudesta vastoin lääkärien ennusteita. Enää hän ei sekoita näkemiään unia ja todellisuutta, kuten on tehnyt koko ajan sairastumisensa alusta alkaen. Hänen äänenvärinsä on muuttunut eloisammaksi ja huumori palannut juttuihinsa. Lähimuisti on kuitenkin hieman huonontunut - sen hän on todennut itsekin - mutta pää pelaa taas lähes entiseen malliin. Olemme tosi onnekkaita, kun olemme saaneet äitimme takaisin! Alkukesästä äiti alkoi puhua, että hän haluaisi niin kovasti käydä vielä kotona. Hän puhuu kodista, kun tarkoittaa entistä maatilaamme, jonka perustivat aikoinaan isämme kanssa.  Me kaikki kuusi lasta olemme syntyneet ja kasvaneet siellä, ja äiti muutti sieltä pois vasta isämme kuoleman jälkeen v. 2000. Kotitilamme, jonka äiti ja isä perustivat 50-luvulla, sijaitsee n. 50 kilometrin päästä asuinkaupungistamme. Kun isämme kuoli, muutti äiti kodistaan heti

    Tänään, kun kalenteri näyttää kesäkuun ensimmäistä päivää, huomaan, että on taas riittänyt niin monenmoista puuhaa pitkin kevättä ja kirjoittaminen on jäänyt paitsioon. Nyt sitten näyttäisi olevan pieni tauko kaikelta ylimääräiseltä, joskin huomenna voi ilmetä taas mummille jotakin uutta ekstra-tehtävää... Tyttätentyttäreni päättäjäismekkoprojekti on ollut tänä keväänä paljon aikaa ja harmaita hiuksia aiheuttanut tapahtumaketju. Minä kun lupasin sen päättäjäismekon tytölle hankkia, juuri sellaisen kuin hän halusi, eli mekon piti olla puhtaan valkoinen tyköistuva minimekko, jossa on ylipitkät trumpettihihat sifongista. Alun perin tyttö halusi, että mummin pitää mekko hänelle ommella, mutta sain hänet suostuteltua valmismekon hankintaan, kun perustelin sitä ajanpuutteella ja sillä, että valmis mekko ei maksaisi yhtään sen enempää kuin mitä kankaat ja tarvikkeet maksavat.  Sitten vain mekkoa ostamaan! Ensin tietenkin paikallisten vaatetusliikkeiden valikoimat tarkastamaan, mutta ei l