Lapsenlapseni ovat tulleet teini-ikään
Nyt 12-vuotiaat lapsenlapseni, toisen tyttäreni tytär ja toisen tyttäreni poika, ovat tulleet siihen ikään, jolloin lapsenomaisuus alkaa pikkuhiljaa väistyä ja tilalle tulla piirteitä aikuisuudesta. Heidän kehonsa ja mielensä ovat myllerryksessä, jonka mummikin huomaa varsinkin, kun ei ihan joka päivä heitä näe. Kaiholla muistelen heidän leikki-ikäänsä, jolloin mummikin oli heidän maailmassaan kovin tärkeä. Nyt tilaa mummilta ja vanhemmilta ovat vieneet koulu, kaverit ja harrastukset. Vanhemmat, mummit ja vaarit ovat ”noloja” - ainakin tyttärentyttäreni mielestä! En suinkaan pahoita tästä mieltäni, sillä sehän kuuluu heidän kehitysvaiheeseensa, joka hakee polkua aikuisuuteen. Luonnollisesti myös kiinnostus toiseen sukupuoleen on herännyt. Tyttärentyttärellänikin on jo ”poikaystävä”, samalla luokalla oleva poika. Tulivat eräänä päivänä kahdestaan koulusta palatessaan minua vastaan, kun olin hoitokoiraa ulkoiluttamassa. Olin hienotunteinen enkä tervehtinyt, sillä tyttärenty