Tekstit

Juhannusmietteitä

Kuva
  Kesä on täällä pohjoisessakin nyt kauneimmillaan ja valoisemmillaan. Yöt ovat yhtä valoisia kuin päivätkin, koska aurinko ei kotikaupunkini leveysasteella laske kesäkuun alkupuolelta alkaen noin kuukauteen. Luonto näyttää parastaan; kaupungin puistoihin on laitettu taas kauniit kukkaistutukset, ja syreenit ja muut pensaat ovat kukkaloistossaan. Ja se ihana tuoksu, mikä syreeneistä tulee! Koti juhannuskuntoon  Nuorempi tyttäreni kävi viikolla pesemässä minulle parvekkeen lasit ja siivosi parvekkeen muutoinkin. Kävin ostamassa kauniin kukka-asetelman, jossa on pelargonioita ja valkoisia ja tummanpunaisia riippuneilikoita sekä koristeheinää. Ostin muutama vuosi sitten parvekkeelle paloturvallisuussyistä sähkögrillin, tehokkaan sellaisen, vaikka taloyhtiössämme on sallittu kaasugrillikin ja lupa parvekkeella grillailla. Täytyy tässä iltapäivällä viritellä grilli kuumaksi ja valmistaa juhannuspäivällinen. Kylläpä sitten kelpaa partsilla istuskella ja nauttia grillin antimista ja ...

Vappu, kevään juhla

Kuva
  Nyt on sitten vappukin juhlittu tälle keväälle ja kesän odottelu toden teolla voi alkaa! Täällä Etelä-Lapissakin jo ruoho ja puut vihertävät lupaavasti, tosin paljon etuajassa siitä, mihin olemme tottuneet. No, vappuhan meni rauhallisesti, miten muutenkaan tässä iässä. En järjestänyt kotiini mitään erityisempää vappua juhlistamaan, ostin kaupasta vain kaupan keittiössä tehtyä vappusimaa ja rinkilämunkkeja, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti vappuun. Ilmapallot ja serpentiinit minulla ovat vain muistoja siltä ajalta, kun lastenlapset olivat pienempiä. Nyt, kun ovat teini-iässä, heillä on omat menonsa ja kiinnostuksensa vappuna, niin etteivät ehdi mummin luona käydäkään.  Kävin vappuaattona ruokakaupassa iltapuolella ja haikeana katsoin, kun edessäni meni kolme tiedekuntansa haalareihin pukeutunutta nuorta naista. Hauskaa heillä näytti olevan, ilmeisesti etkoilta tulossa ja johonkin opiskelijapippaloihin menossa. Heidän näkemisensä ja iloinen meininkinsä sai minut muistele...

Paukkupakkasista kohti kevättä

Kuva
  Tämä talvi  täällä pohjoisessa  on säiden puolesta ollut  melko poikkeuksellinen: alkuvuoden monen viikon pakkasjakso vaihtui yhtäkkiä maaliskuussa lämpöasteisiin ja lumi on sulanut jo melkoisesti. Tavallisesti kevät alkaa täällä tuntua ja näkyä toden teolla vasta huhtikuun vaiheilla. Tammi-helmikuun pakkaset eivät täällä Napapiirin tuntumassa ole mitenkään poikkeuksellisia, joskin viime vuosikymmeninä on jo totuttu pienenpiin pakkaslukemiin. Toista oli lapsuudessani 1960-luvulla; silloin ei ollut mitenkään normaalista poikkeavaa, että tammikuussa mittari näytti jopa  - 40 C -asteen pakkaslukemia. Nyt tänä talvena oli täällä kaupungissa enimmillään pakkasasteita ainakin oman mittarini mukaan -33 C -astetta; kaupungin ulkopuolella maaseudulla saattoi olla huomattavasti  napakampi pakkaskeli. Kerrostaloasujallehan ei koidu mitään ylimääräistä lämmitystehtävää pakkassäästä johtuen, toisin kuin omakotiasujalle, koska ei tarvitse erikseen huolehtia asumuksens...

Joulun taikaa

Kuva
  Monesti kuulee puhuttavan joulun taiasta, mutta harvoin kuitenkaan tulee pohtineeksi, mitä sillä tarkoitetaan. Varmaankin itse kullekin on sillä omat merkityksensä, jos nyt kaikki sitä edes tuntevat, mutta minulle joulun taika tarkoittaa jotakin sanoin kuvaamatonta mystistä ilon ja sisäisen rauhan tunnetta, jota en tämmöisenä multitaskaajana tunne useinkaan muuna aikana vuodesta, se myönnettäköön. En nyt tarkoita sitä, että olisin jotenkin sisäisesti rauhaton vaan sitä, että minulla on aina ollut suurempi tarve puuhailla jotakin - ja mielellään usea projekti on menossa samaan aikaan - kuin olla tekemättä mitään. Jouluna kuitenkin aina pysähdyn ja vain nautin joulun antimista ja tunnelmasta. Silloin sisäisen rauhan tunne tulee jouluaaton sinisestä hämärästä ja pimeästä illasta, sitä valaisemaan sytytetyistä kynttilöistä ja  jouluvaloista  sekä läheisistä ihmisistä ympärilläni. Kaikki jouluvalmistelut on saatu tehtyä ajallaan, ja silloin on aikaa rauhoittua ja vain n...

Syysrutiineja ja jotain uuttakin

Kuva
Täällä pohjoisessa kesä on pikku hiljaa muuttunut myöhäissyksyksi. Ruskakin alkaa olla jo loppusuoralla, kun väliin puhaltanut navakka tuuli on pudottanut jo osan puiden lehdistä. Eilen näin Yodan kanssa lenkillä ollessamme lähipuistossa melkein kokonaan valkoisen talvivärin saaneen jäniksen. Enpä ole koskaan aikaisemmin nähnyt valkoista jänistä, kun lunta ei ole tullut vielä ollenkaan ja melko lämmintakin on normaaliin verrattuna ollut. Perimätieto kertoo, että jos jänis vaihtaa talviturkkinsa vihreään maahan,  on se merkki siitä, että lumi tulee piakkoin... Jää nähtäväksi, pitääkö paikkansa. Sääennusteen mukaan ensi viikolla ilma viilenee kuitenkin merkittävästi, joten kaikki on mahdollista. Työrintamalla hommat sen kuin jatkuvat; itse asiassa otin lisätyötäkin, kun tarjottiin. Hiljaista on nyt kesä ja alkusyksy töiden puolesta ollutkin. Lisätyöt tietävät lisää palkkaa - onko se eläke (tai palkkakaan) koskaan kenelläkään tarpeeksi riittävä...  Emppu ja Kassu ovat aloittaneet...

Huh hellettä!

Kuva
     Me täällä pohjoisimmassa osassa Suomea olemme saaneet kokea taas tänäkin kesänä läkähdyttävän hellejakson , joka kesti yli kolme viikkoa. Mittari näytti useana päivänä lähemmäs +30 C asteteen lämpötilaa ja se on viileään ilmanalaan tottuneen  pohjolan asukkaalle jo kuuma. Päivisin niinkin pärjäsi, mutta yöllä kuumuus häiritsi jo yöunta, kun asunnon sisälämpö ei paljon yöksi laskenut, vaikka ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki. Talot täällä pohjolassa on rakennettu hyvin suojaamaan asukkaitaan talven kylmyydeltä, mutta korkeisiin lämpötiloihin ei niitä ole mitenkään varusteltu, koska ilmeisesti ajatellaan, että hellejaksot ovat kuitenkin vain kesällä ja nekin lyhytaikaisia verrattuna lämpimiin maihin.  Kaikki keinot on pitänyt ottaa käyttöön, jotta lämpö ei olisi käynyt vanhalle rasitteeksi. Jo kolme vuotta sitten hankin asuntooni ilmanviilentimen , ja se onkin osoittautunut melko hyväksi hankinnaksi. Asunnon lämpötila on pysynyt helteellä kutakuinkin ko...

Empun konfirmaatiopäivä - valmistelun tohinaa ja juhlailoa

Kuva
  Tyttärentyttäreni Emppu täytti alkuvuodesta 15 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna hän sai mennä rippikoulun . Keväällä hän oli ilmoittautunut vaellusriparille Lappiin parhaan ystävänsä ja luokkatoverinsa Irkun kanssa. Konfirmaatio olisi sitten kotikaupunkimme kirkossa. Leiri oli ollut Empun kertoman mukaan "aivan ihana ja aika oli mennyt tosi nopeasti, vaikka kännykkään ei koko viikon aikana oltu juuri ehditty koskea". Se on jo jotakin se, kun tuo sukupolvi on melkein syntynytkin kännykkä kädessään, jos näin mummoikäisen näkökulmasta saa sanoa! Leirillä oli oppituntien lisäksi vaellettu tunturissa ja leikitty vesisotaa sun muuta ajanvietettä, joten kivaa oli ollut. Emppu antoi myös pieniä vihjeitä samalla riparilla olleesta Väinöstä, joka asui samassa kaupungissa kuin me ja joka Empun kertoman mukaan on oikein kiva. Paljon muutapa ei Empusta irronnut. Sen verran hän kertoi, että Irkku oli löytänyt riparilta poikaystävän, jonka nimi on Otto. Rippijuhlien järjes...