Moderni mummi ja sen poppoo

  Monesti kuulee puhuttavan joulun taiasta, mutta harvoin kuitenkaan tulee pohtineeksi, mitä sillä tarkoitetaan. Varmaankin itse kullekin on sillä omat merkityksensä, jos nyt kaikki sitä edes tuntevat, mutta minulle joulun taika tarkoittaa jotakin sanoin kuvaamatonta mystistä ilon ja sisäisen rauhan tunnetta, jota en tämmöisenä multitaskaajana tunne useinkaan muuna aikana vuodesta, se myönnettäköön. En nyt tarkoita sitä, että olisin jotenkin sisäisesti rauhaton vaan sitä, että minulla on aina ollut suurempi tarve puuhailla jotakin - ja mielellään usea projekti on menossa samaan aikaan - kuin olla tekemättä mitään. Jouluna kuitenkin aina pysähdyn ja vain nautin joulun antimista ja tunnelmasta. Silloin sisäisen rauhan tunne tulee jouluaaton sinisestä hämärästä ja pimeästä illasta, sitä valaisemaan sytytetyistä kynttilöistä ja  jouluvaloista  sekä läheisistä ihmisistä ympärilläni. Kaikki jouluvalmistelut on saatu tehtyä ajallaan, ja silloin on aikaa rauhoittua ja vain n...

Täällä pohjoisessa kesä on pikku hiljaa muuttunut myöhäissyksyksi. Ruskakin alkaa olla jo loppusuoralla, kun väliin puhaltanut navakka tuuli on pudottanut jo osan puiden lehdistä. Eilen näin Yodan kanssa lenkillä ollessamme lähipuistossa melkein kokonaan valkoisen talvivärin saaneen jäniksen. Enpä ole koskaan aikaisemmin nähnyt valkoista jänistä, kun lunta ei ole tullut vielä ollenkaan ja melko lämmintakin on normaaliin verrattuna ollut. Perimätieto kertoo, että jos jänis vaihtaa talviturkkinsa vihreään maahan,  on se merkki siitä, että lumi tulee piakkoin... Jää nähtäväksi, pitääkö paikkansa. Sääennusteen mukaan ensi viikolla ilma viilenee kuitenkin merkittävästi, joten kaikki on mahdollista. Työrintamalla hommat sen kuin jatkuvat; itse asiassa otin lisätyötäkin, kun tarjottiin. Hiljaista on nyt kesä ja alkusyksy töiden puolesta ollutkin. Lisätyöt tietävät lisää palkkaa - onko se eläke (tai palkkakaan) koskaan kenelläkään tarpeeksi riittävä...  Emppu ja Kassu ovat aloittaneet...

     Me täällä pohjoisimmassa osassa Suomea olemme saaneet kokea taas tänäkin kesänä läkähdyttävän hellejakson , joka kesti yli kolme viikkoa. Mittari näytti useana päivänä lähemmäs +30 C asteteen lämpötilaa ja se on viileään ilmanalaan tottuneen  pohjolan asukkaalle jo kuuma. Päivisin niinkin pärjäsi, mutta yöllä kuumuus häiritsi jo yöunta, kun asunnon sisälämpö ei paljon yöksi laskenut, vaikka ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki. Talot täällä pohjolassa on rakennettu hyvin suojaamaan asukkaitaan talven kylmyydeltä, mutta korkeisiin lämpötiloihin ei niitä ole mitenkään varusteltu, koska ilmeisesti ajatellaan, että hellejaksot ovat kuitenkin vain kesällä ja nekin lyhytaikaisia verrattuna lämpimiin maihin.  Kaikki keinot on pitänyt ottaa käyttöön, jotta lämpö ei olisi käynyt vanhalle rasitteeksi. Jo kolme vuotta sitten hankin asuntooni ilmanviilentimen , ja se onkin osoittautunut melko hyväksi hankinnaksi. Asunnon lämpötila on pysynyt helteellä kutakuinkin ko...

  Tyttärentyttäreni Emppu täytti alkuvuodesta 15 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna hän sai mennä rippikoulun . Keväällä hän oli ilmoittautunut vaellusriparille Lappiin parhaan ystävänsä ja luokkatoverinsa Irkun kanssa. Konfirmaatio olisi sitten kotikaupunkimme kirkossa. Leiri oli ollut Empun kertoman mukaan "aivan ihana ja aika oli mennyt tosi nopeasti, vaikka kännykkään ei koko viikon aikana oltu juuri ehditty koskea". Se on jo jotakin se, kun tuo sukupolvi on melkein syntynytkin kännykkä kädessään, jos näin mummoikäisen näkökulmasta saa sanoa! Leirillä oli oppituntien lisäksi vaellettu tunturissa ja leikitty vesisotaa sun muuta ajanvietettä, joten kivaa oli ollut. Emppu antoi myös pieniä vihjeitä samalla riparilla olleesta Väinöstä, joka asui samassa kaupungissa kuin me ja joka Empun kertoman mukaan on oikein kiva. Paljon muutapa ei Empusta irronnut. Sen verran hän kertoi, että Irkku oli löytänyt riparilta poikaystävän, jonka nimi on Otto. Rippijuhlien järjes...

Ennen oli enemmän kanssakäymistä suvun kesken   Sukuni sekä äitini että isäni puolelta ovat olleet minulle aina tärkeitä. Lapsena olimme sisarusteni kanssa paljon tekemisissä molempien sukujen serkkujen kanssa. Kesälomien aikana vierailimme usein yökylässä serkuilla ja he meillä. Niiden serkkujen luona, jotka asuivat toisella paikkakunnalla, saimme olla viikonkin kerrallaan, samoin he meillä. Lähes jokaisessa tätiemme ja enomme perheessä, kuten meilläkin, oli useampi lapsi, joten serkkujakin oli paljon. Noilta ajoilta on paljon hyviä muistoja ja nyt vanhempana niitä osaan arvostaa vielä enemmän kuin silloin lapsuudessa ja nuoruudessa. Sekä äitini että isäni kertoivat usein tarinoita omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä omasta suvustaan. Näin sukulaiset, nekin, joita en koskaan päässyt näkemään, tulivat tutuiksi. Minun lapsuudessani TV tuli yleiseksi vasta ollessani alakouluikäinen, eikä tuolloin ollut kännyköitä, joihin nykyihmisten aika hupenee, joten vierailimme paljon myös...

                                                                                                                            Kummasti tuo keväinen aurinko saa minussa aikaan sen, että alan kaivata kotini ilmeen kohentamista, sillä takana on pohjoisen pitkä, pimeä ja suhteellisen kylmäkin talvi, jolloin ei juuri sisustamista tule miettineeksi. Ja onhan keväällä pääsiäinen ja vappu, eikä minulla ole ollut sitten lasteni lapsuusajan niiden tipu- ja pupuverhojen ja -pöytäliinojen jälkeen mitään varsinaista pääsiäissisustusta vappusisustuksesta nyt puhumattakaan.  Keittiööni nyt ensinnäkin halusin saada uutta ilmettä, sillä...