Joulun taikaa
Monesti kuulee puhuttavan joulun taiasta, mutta harvoin kuitenkaan tulee pohtineeksi, mitä sillä tarkoitetaan. Varmaankin itse kullekin on sillä omat merkityksensä, jos nyt kaikki sitä edes tuntevat, mutta minulle joulun taika tarkoittaa jotakin sanoin kuvaamatonta mystistä ilon ja sisäisen rauhan tunnetta, jota en tämmöisenä multitaskaajana tunne useinkaan muuna aikana vuodesta, se myönnettäköön. En nyt tarkoita sitä, että olisin jotenkin sisäisesti rauhaton vaan sitä, että minulla on aina ollut suurempi tarve puuhailla jotakin - ja mielellään usea projekti on menossa samaan aikaan - kuin olla tekemättä mitään. Jouluna kuitenkin aina pysähdyn ja vain nautin joulun antimista ja tunnelmasta. Silloin sisäisen rauhan tunne tulee jouluaaton sinisestä hämärästä ja pimeästä illasta, sitä valaisemaan sytytetyistä kynttilöistä ja jouluvaloista sekä läheisistä ihmisistä ympärilläni. Kaikki jouluvalmistelut on saatu tehtyä ajallaan, ja silloin on aikaa rauhoittua ja vain nauttia ja rentoutua.
Elämäni aikana on tietenkin ollut hyvinkin erilaisia jouluja. On ollut lapsuuden joulut, joulut perheen perustamisen jälkeen isovanhempien luona tai oman perheen kesken, sitten joulut omien lasteni ja lastenlasteni kanssa. Kaikilla noilla erilaisilla jouluilla on ollut kuitenkin yksi yhteinen ja minulle merkittävä tekijä: kuulun perheeseen eikä minun ole tarvinnut tuntea koskaan yksinäisyyttä jouluna, jos ei muulloinkaan. Siitä olen kovin kiitollinen, sillä on paljon ikäisiäni ihmisiä, joilla ei ole ketään lähellään edes jouluna. Jouluahan pidetään kulttuurissamme perhejuhlana, ja etenkin silloin yksinäisyys kulminoituu.
Tänäkin jouluaattona sain viettää laatuaikaa avomieheni, nuorimman tyttäreni ja tyttärensä Empun kanssa. Vanhin tyttäreni oli kutsuttu miesystävänsä vanhempien luokse ja hänen poikansa Kassu meni tällä kertaa isänsä kanssa toisen mummonsa ja ukkinsa luokse heidän mökilleen. Näin välillä elämäntilanteet muuttuvat ja joulunvietto sen mukaisesti.
Nuorempi tyttäreni ja tyttärensä Emppu tulivat tänäkin jouluaattona luoksemme ja söimme yhdessä joulupäivällisen. Jouluaterian jälkeen menimme jatkamaan aaton viettoa tyttäreni ja Empun kotiin. He asuvat siis naapuritalossa, sinne tarvitsee kulkea vain talojemme välissä olevan parkkipaikan läpi. Siellä sitten jaoimme joululahjat, söimme jouluista pikkunaposteltavaa ja tutkimme uusia lahjojamme. Yoda -koira oli tietenkin mukana, koska emäntänsä, vanhempi tyttäreni, oli miesystävänsä vanhempien luona jouluvieraana, niin Yoda oli minulla hoidossa.
Yodan kanssa olemme lenkkeilleet pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Olen antanut Yodan valita lenkin suunnan ja rauhassa haistella niin pitkään kuin hän haluaa enkä ole häntä hoputtanut, kuten usein joutuu arkipäivisin tekemään, kun kuitenkin olen palkkatyötäkin tekevä ja työt odottavat lenkin jälkeen. On niin rauhoittavaa itsellenikin kulkea lumisessa maisemassa ja raikkaassa talvisessa pikku pakkassäässä ja katsella talojen ikkunoissa loistavia jouluvaloja. Aamulenkit ovat olleet rauhallisia siksikin, kun liikkeellä ei ole ollut juuri ketään muita kuin muutama muukin koira ulkoiluttajansa kanssa.
Katson yleensä vähän telkkaria, mutta joulun aikaan iltaisin on näin musiikin ystävänä mukava glögiä nauttien katsoa ja kuunnella kaikki mahdolliset joulukonsertit. Pari elokuvaakin katson, jos jollakin kanavalla tai maksukanavalla on jokin mielenkiintoinen elokuva. Tänä jouluna mieleeni jäi Svengaavaa Joulua -konsertti, jossa esiintyivät Sami Pitkämö, Maria Ylipää sekä Waltteri Torikka. Toinen jouluinen konsertti, jonka katsoin ja kuuntelin, oli Raskasta Joulua -konsertti... Telkkarista tuli joulupäivänä Myrskyluodon Maija (Stormskärs Maja) -elokuvan, jonka ensimmäisen version olen katsonut telkkarista joskus 1970-luvulla. Aika erilaiset tarinat keskenään, mutta ihan katsottava elokuva oli tämä uusikin, vanhempaa romattisempi, versio.
Nyt on Tapaninpäivä, kun tätä kirjoitan. Joulun aikaa on oikeastaan jäljellä vielä kaksi lisäpäivää, kun heti Tapaninpäivän jälkeen on viikonloppu! Vielä saa nauttia tovin joulun taiasta kynttilöineen ja jouluruokineen, joita on vielä runsaasti jäljellä. Sitten pian on uudenvuoden aatto ja -päivä, jonka jälkeen taas arkisen aherruksen pariin odottaen valoisuuden lisääntymistä ja uuden kevään tuloa.



Kommentit
Lähetä kommentti