Kyllä suku on paras

Ennen oli enemmän kanssakäymistä suvun kesken

 Sukuni sekä äitini että isäni puolelta ovat olleet minulle aina tärkeitä. Lapsena olimme sisarusteni kanssa paljon tekemisissä molempien sukujen serkkujen kanssa. Kesälomien aikana vierailimme usein yökylässä serkuilla ja he meillä. Niiden serkkujen luona, jotka asuivat toisella paikkakunnalla, saimme olla viikonkin kerrallaan, samoin he meillä. Lähes jokaisessa tätiemme ja enomme perheessä, kuten meilläkin, oli useampi lapsi, joten serkkujakin oli paljon. Noilta ajoilta on paljon hyviä muistoja ja nyt vanhempana niitä osaan arvostaa vielä enemmän kuin silloin lapsuudessa ja nuoruudessa.

Sekä äitini että isäni kertoivat usein tarinoita omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä omasta suvustaan. Näin sukulaiset, nekin, joita en koskaan päässyt näkemään, tulivat tutuiksi. Minun lapsuudessani TV tuli yleiseksi vasta ollessani alakouluikäinen, eikä tuolloin ollut kännyköitä, joihin nykyihmisten aika hupenee, joten vierailimme paljon myös koko perheen voimin sukulaisten luona ja he vierailivat vastavuoroisesti kotonamme.

Mummoni tarina

Isäni puolen suvusta puuttui kuitenkin puolikas, sillä isäni ja  kaksoissiskonsa olivat avioliiton ulkopuolella syntyneitä, "isättömiä" lapsia. Isäni kertoi meille jo lapsena äitinsä tarinan, jonka hänen äitinsä oli lapsilleen kertonut. 

Isäni kertoman mukaan hänen äitinsä oli seurustellut Maunu-nimisen miehen kanssa, joka töikseen kulki savotoilla Lapissa metsätöitä tehden. Maunu oli kotoisin parinsadan kilometrin päästä toiselta paikkakunnalta, ja hän oli ison ja vauraan maatilan poika. 

Seurusteluaikana mummoni oli tullut raskaaksi ja oli puhuttu Maunun kanssa kihlojen ostosta, kun sen hetkinen savottarupeama päättyisi. Mutta kävi kuitenkin niin, että kun savotan päättymisaika koitti, Maunua ei vain kuulunut takaisin. Mummoni sitten synnytti kaksoset, tytön ja pojan, minun isäni. No, mummoni jäi yksin huolehtimaan lapsistaan tehden perheensä elannoksi  töitä kotikylänsä maalaistaloissa sekä hieromalla ja kuppaamalla. Mummoni meni muutamaa vuotta myöhemmin naimisiin toisen miehen kanssa ja parille syntyi tyttölapsi, mutta liitto ei kestänyt kauan ja jälleen mummoni oli yksin lastensa kanssa.

Oli mennyt 12 vuotta kaksosten syntymästä, kun mummoni oli törmännyt yllättäen Maunuun lähikaupungin markkinoilla. Mummoni oli tietenkin kysynyt Maunulta, miksi hän ei ollut palannut savotalta, kuten oli luvannut, eikä ollut ottanut häneen mitään yhteyttä. Kävi ilmi, että tuolloin, kun Maunu oli saanut tietää mummoni raskaudesta, oli eräs kyläläinen (Maunu oli kertonut nimenkin) sanonut hänelle, että lapsi voi olla kenen tahansa, kun mummollani olisi ollut muitakin miehiä Maunun ollessa savotalla. Tuo oli silkkaa valheellista panettelua, mutta eihän Maunu sitä tiennyt, vaan epäluulo oli kylvetty hänen mieleensä ja niinpä hän päätti unohtaa mummoni.

Mummoni oli kertonut asian oikean laidan Maunulle heidän tavatessaan markkinoilla. Maunu oli uskonut mummoani ja oli luvannut että auttaa taloudellisesti, mutta muuten hän ei voinut auttaa, koska oli ehtinyt jo perustaa perheen toisen naisen kanssa. Mummoni oli kuitenkin sen verran ylpeä, että oli sanonut pystyvänsä  itse huolehtimaan lapsistaan eteenpäinkin, kun on tähänkin saakka huolehtinut. Tämän tapaamisen jälkeen eivät mummoni ja Maunu olleet koskaan enää olleet missään yhteyksissä.

Puuttuva palanen elämässäni

Tämä mummoni tarina oli painunut lapsena mieleeni syvästi, ja muistan jo tuolloin usein miettineeni, onkohan isälläni ja kaksoissiskollaan muitakin sisaruksia ja minulla setiä ja tätejä. Muistan, kun kerran lapsuudessani perunankylvön aikaan meille tuli vanhempi herrasmies, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Heti tämän vieraan saapuessa minussa heräsi toivo, että kunpa tuo olisi minun isoisäni! Äitini isä oli kuollut jo pari vuotta ennen syntymääni, joten minulla ei ollut koskaan ollut isoisää eli pappaa, kuten meillä päin tavataan isoisää kutsua. Pettymys oli suuri, kun vieras herrasmies osoittautuikin vanhaksi perhetuttavaksi eikä ollutkaan pappani.

Myöhemmin, kun olin jo aikuinen ja muuttanut pois lapsuudenkodistani, oli isäni saanut tietää, että hänellä on Maunu-isän kautta veli- ja siskopuoli. Isäni oli ottanut selvää velipuolensa osoitteesta ja kirjoittanut hänelle. Velipuoli oli vastannut kirjeellä ja lähettänyt valokuvansakin. Isälläni ja kaksoissiskollaan oli lisäksi yksi siskopuoli. Mauno-isä oli tuolloin jo edesmennyt. Isänsä  oli setäpuoleni mukaan kertonut näille nuoremmille lapsilleen, että heillä on toisella paikkakunnalla sisko ja veli, jotka ovat kaksosia. 

Koko elämäni minua ainakin alitajuisesti kaihersi tuo puuttuva palanen suvustani, sillä usein ajattelin, millaisia nuo tuntemattomat sukulaiseni olivatkaan, etenkin, kun minusta usein tuntui, että poikkesin kaikin tavoin luonteeltani, ajatuksiltani ja taipumuksiltani kaikista tuntemistani sukulaisista. Jotenkin ajattelin, että jos saisin tuntea Maunu-papan lapset ja mahdolliset lapsenlapset, löytäisin sieltä sukulaissieluni.

Sukututkimusta

Tämä tuntematon sukuni kiehtoi minua niin paljon vielä aikuisenakin, että päätin eläkkeelle jäätyäni liittyä verkossa olevaan sukututkimusalustaan MyHeritage'iin ja teettää sen kautta DNA-testin. Perustin myös palveluun oman perheeni sukusivuston ja sinne sukupuun, johon voisin merkitä sukulaisiani.

 Kun DNA-testin tulos tuli MyHeritagen sivulleni, sain heti kaksi läheistä sukulaisosumaa isänisäni suvusta. Nämä kaksi olivat testin mukaan pikkuserkkujani ja heillä on sama sukunimi kuin oli Maunu-papallani. Toinen pikkuserkuistani, Hannu, näytti olevan oman sukunsa verkkosivuston ylläpitäjä. Laitoin hänelle viestiä MyHeritagen kautta, ja aloimme selvittää sukulaisuuttamme. Häneltä sain paljon arvokasta tietoa ja kutsun hänen sukusivustolleen. Hannulta sain myös tätipuoleni sähköpostiosoitteen.

Kirjoitin sähköpostin Kyllikki-tädilleni ja kerroin mummoni tarinan. Kyllikki kertoi vastauksessaan, että kyllä hänenkin tiedossa on ollut, että hänellä on sisko- ja velipuoli isänsä nuoruuden suhteesta. Kyllikki kertoi olevansa minua vain neljä vuotta vanhempi ja olevansa eläkkeellä äidinkielen opettajan virastaan. Hänellä oli kaksi tytärtä, joiden isästä oli eronnut ja oli nyt uudessa parisuhteessa. Kyllikki asui avopuolisonsa kanssa toisessa kaupungissa, mutta sovimme tapaavamme kotikaupungissamme kesällä, kun he menevät mökilleen pohjoiseen.

Tapaaminen uuden tädin kanssa 

Kesällä sitten sovimme treffit kotikaupunkini torikahvilaan.  Tapaamisemme jännitti minua ensin kovasti, mutta vähän aikaa juteltuamme tuntui kuin olisimme vanhoja tuttuja. Kyllikki kertoi isästään ja omasta elämästään ja minä puolestani omasta perheestäni. Sain Kyllikiltä vastauksen moneen asiaan, jota olin usein miettinyt. Kyllikki tuntui suoralta ja rehelliseltä, hän ei kaunistellut mitään kertoessaan perheensä elämästä. Hän vaikutti juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa tulin hyvin juttuun. Tuntui, että se puuttuva palanen oli viimein löytynyt. 

Aika kului siinä torikahvilan pöydässä nopeasti rupatellen, kahvia juoden ja syöden lettua hillolla ja jäätelöllä. Kyllikin ja avomiehensä lähtiessä mökilleen sovimme, että taas seuraavana kesänä nähtäisiin, kun he menevät mökilleen pohjoiseen.

Sukututkimus jatkuu

Olen päässyt sukututkimuksessa jo hyvin alulle ja työ jatkuu vielä kauan, ennen kuin saan sukupuuhuni monta polvea esi-vanhempia ja heidän jälkipolvensa. Minulla on sukupuussa tällä hetkellä n. 700 henkilöä, mutta se ei ole paljon, kun vertaa pikkuserkkuni Hannun luomaan perhesivustoon, jonka sukupuuhun hän on saanut peräti 9700 henkilöä! Hannun perhesivustolta olen päässyt tutkimaan isänisäni sukua ja kopioinut henkilöitä omaan sukupuuhuni. Tämä on ihan luvallista, kun Hannu on kutsunut minut perhesivustolleen. Minä olen puolestani kutsunut Hannun omalle sivustolleni. Lisäksi MyHeritage työskentelee niin, että se skaalaa muut sukupuut ja DNA-osumat ja ilmoittaa näistä "matcheista" ja DNA-osumista sähköpostiin. Niitä voit sitten halutessasi kopioida omaan sukupuuhusi, jos eivät siellä vielä ole.

Onhan näistä DNA-testeistä kaikenlaista juttua puhuttu, uskokoon ken uskoo, minulla vain ei ole pelkoa, että sitä voisi joku jotenkin väärinkäyttää. MyHeritagen sivulla omaa DNA-testin tulosta ei näe kukaan muu kuin sinä itse. Olen kuullut myöskin, että moni on löytänyt DNA-testin jälkeen ihan uusia sukulaisia, joista ei ole ollut harmainta aavistustakaan. Esimerkiksi entinen työtoverini kertoi, että hänen isoisälleen oli löytynyt aikaisemmin tuntematon veli. Näin voivat varjellut sukusalaisuudetkin paljastua..

Sukusivustoja on toki muitakin, joista voi valita itselleen sopivan. Muita sivustoja en tunne, mutta ainakin MyHeritageen voi liittyä ilmaiseksi, DNA-testi maksaa muutaman kympin. Ilmaiseksi voi myös tehdä sinne oman sukupuunsa, mutta laajemmat versiot ovat maksullisia ja hinta riippuu käytettävän palvelun laajuudesta.