Empun konfirmaatiopäivä - valmistelun tohinaa ja juhlailoa

 

Tyttärentyttäreni Emppu täytti alkuvuodesta 15 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna hän sai mennä rippikoulun. Keväällä hän oli ilmoittautunut vaellusriparille Lappiin parhaan ystävänsä ja luokkatoverinsa Irkun kanssa. Konfirmaatio olisi sitten kotikaupunkimme kirkossa.

Leiri oli ollut Empun kertoman mukaan "aivan ihana ja aika oli mennyt tosi nopeasti, vaikka kännykkään ei koko viikon aikana oltu juuri ehditty koskea". Se on jo jotakin se, kun tuo sukupolvi on melkein syntynytkin kännykkä kädessään, jos näin mummoikäisen näkökulmasta saa sanoa! Leirillä oli oppituntien lisäksi vaellettu tunturissa ja leikitty vesisotaa sun muuta ajanvietettä, joten kivaa oli ollut.

Emppu antoi myös pieniä vihjeitä samalla riparilla olleesta Väinöstä, joka asui samassa kaupungissa kuin me ja joka Empun kertoman mukaan on oikein kiva. Paljon muutapa ei Empusta irronnut. Sen verran hän kertoi, että Irkku oli löytänyt riparilta poikaystävän, jonka nimi on Otto.

Rippijuhlien järjestäminen oli tietenkin itsestään selvää. Empun äiti, eli tyttäreni, aloitti niiden järjestämisen jo viikkoa ennen juhlapäivää. Kaikkea piti tehdä, siivota tietenkin ja lainata lisäistuimia ja varata kahvikalustoa sun muuta. Kakut tilattiin leipomosta, mutta muu syötävä valmistettiin itse suvun naisten voimin. Juhlapäivän aattona ja juhlapäivänä olivat tyttäreni serkut Nina ja Sartsa auttamassa häntä laittamaan kodin viimeisen päälle kuntoon valmiina vastaanottamaan juhlavieraat.

Kävin tilaamassa Empulle kukkakimpun edellisenä päivänä perjantaina ja hain sen sitten heti lauantaina, juhlapäivän aamuna, jolloin kukkakauppa avasi ovensa. Konfirmaatio alkaisi kirkossa kello 10.

Heräsin aamulla aikaisin, jotta ehdin käyttää Yodan lenkillä ja hakea kukat ennen kirkkoon menoa. 

 

Heti lenkiltä Yodan kanssa tultuamme söin elämänkumppanini keittämän aamupuuron ja lähdin heti syötyäni kukkakauppaan noutamaan kukkakimppua ja tyttäreni tilaamia ruusuja. Kun kotiuduin kukkienhakureissusta, aikaa oli tasan puoli tuntia peseytyä, sipaista vähän meikkiä ja pukeutua juhlatamineisiin. Mutta ihan minun tuurillani tietenkin tyttäreni soitti vähän väliä jotakin asiaa tai puutetta liittyen juhlavalmisteluihin, joten minulla tuli todella kiire, että ehdin Empun isän kyytiin, joka oli sovittu lähteväksi kello 9:30.

Onnellisesti kuitenkin selvisin matkaan kiireestä huolimatta ja olimme kirkolla hyvissä ajoin. Emppu siellä vilkutteli sakastin sisäänkäynnin luona seuranaan muita riparikavereitaan. Kun olimme heidän kohdallaan, joukosta astuivat esiin Emppu ja myöskin albaan pukeutunut  nuori mies, joka tuli esittäytymään ihan kädestä pitäen kertoen nimekseen Väinö. Ahaa, tämä oli siis se Empun ihastus, ja suhde oli näköjään edennyt jo siihen pisteeseen, että nuori mies tuli ihan esittäytymään Empun perheelle! No mikäs siinä, oma-aloitteinen ja kohtelias nuori mies!

Seremonia oli kaunis ja monipuolinen verrattuna omaan konfirmaatiooni pari ikäpolvea sitten. Konfirmoitavat esittivät yhdessä virren ja Emppu ja Irkku lukivat Raamatun jakeita. Messusaarnan pitänyt nuori naispuolinen pappi puhui nuorten kielellä, mikä ei olisi tullut kysymykseen luterilaisessakaan kirkossa oman aikani konfirmaatiomessussa. Kummit siunasivat yhdessä papin kanssa kummilapsensa ja nuoret saivat ensimmäisen ehtoollisensa. Konfirmaatiotilaisuus päättyi rippikoulutodistusten jakoon.

Me rippinuorten omaiset menimme kirkon pihalle odottamaan heitä kukitettavaksi ja kuvattavaksi. Tilaisuuden aikana oli alkanut ripsutella vettä, joten kukitus ja valokuvat hoidettiin pikaisesti. Emppu, joka on hoikka ja pitkä, oli niin kaunis vaaleanpunaisissa runsashelmaisessa sifonkimekossaan ja satiinisandaaleissaan!

Kukituksen ja kuvien jälkeen lähdettiin ajamaan kohti juhlapaikkaa eli Empun ja tyttäreni kotia. Tosin minun täytyi ensin käydä kotonani ja viedä Yoda lenkille, (elämänkumppaninillani oli toisaalla aamupäivän ja ehtisi piipahtaa juhlissa vasta iltapäivällä) ja vasta sitten mennä Empun juhliin. Asumme naapuritaloissa, joten se ei ollut mikään iso ongelma.

Kun avasin kotini oven, Yoda oli heti vastassa ja hyppeli ja kiehnäsi minussa, kuin ei olisi vuoteen minua nähnyt. Jotenkin kävi mielessäni, että mikähän nyt on, kun ei noin tavallisesti käyttäydy, jos olen pari tuntia pois, mutta en miettinyt asiaa sen kummemmin. Vaihdoin vaatteet ja lähdimme lenkille.

Yodan kanssa lenkiltä tultuamme vaihdoin taas juhlavaatteet päälleni ja tein lähtöä juhliin. Ennen kuin lähdin, menin jääkaapille ottaakseni sieltä kylmää juotavaa, koska tuli jano reippaasta kävelystä Yodan kanssa. Kun avasin jääkaapin oven, silmiini pisti heti jotakin, joka sai minut ihan ääneen sanomaan "voi herran pieksut"! Siellä oli vielä Yodan aamuruoka, jonka olin illalla ottanut pakasteesta sulamaan! Ihmekös se, että Yoda oli niin mielissään, kun tulin kotiin. Varmaan ressulla oli kauhea nälkä, kun oli jo puolenpäivän aika eikä ollut saanut aamuruokaansa. Kylläpä Yoda sitten söikin suurella ruokahalulla, kun ruokaa lopulta sai anteeksipyyntöjen kera! Totesin, että vanha sananlasku "Ei hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi" pitää kyllä täysin paikkansa. Yodan ruoka vain yksinkertaisesti unohtui siinä aamuhässäkässä. No, onneksi vahinko ei ollut korvaamaton, vaan Yoda oli taas tyytyväinen, kun sai käydä lenkillä ja vatsansa täyteen. Makoilemaan jäi, kun sanoin, että odottaisi, tulen pian takaisin.

Muu juhlaväki olikin jo paikalla, kun saavuin juhlatilaisuuteen. Vieraiksi oli kutsuttu Empun kummit tietenkin sekä lähisukulaisia, joita Empulla onkin paljon sekä äitinsä että isänsä puolelta. 

Juhlien värimaailma oli vaaleanpunainen, sillä se on Empun lempiväri. Kuten aikaisemmin mainitsin, Emppu oli ostanut vaaleanpunaisen sifonkimekon ja saman väriset satiinisandaalit. Kattauksessa toistui sama väri serveteissä ja pöydän kukkakimpussa, olohuoneen pöydällä oli vaaleanpunainen kynttiläryhmä.

Emppu ja äitinsä asuvat ensimmäisessä kerroksessa, ja heidän asuntoonsa kuuluu parvekkeen sijasta pieni takapiha. Tyttäreni on laittanut pihaa nyt parin edellisen kesän aikana uusin perennaistutuksin, ja taloyhtiö rakensi pihaa rajaamaan kauniin puuaidan, joka maalattiin valkoiseksi. Tyttäreni oli laittanut ennen juhlia takapihan istuimineen ja pöytineen sekä tekstiilein oikein kutsuvan näköiseksi, ja juhlavieraat kävivätkin tässä toisessa olohuoneessa välillä vilvoittelemassa, taisipa osa siellä viihtyä koko juhlien ajan.

Emppu sai paljon vaaleanpunaisia ruusuja, kuinkas muutenkaan, sekä lahjoja kaikenlaisia unohtamatta rahalahjojakaan. Itse annoin Empulle rahalahjan lisäksi vaaleanpunaisen Mariskoolin muistoksi tästä tärkeästä päivästä, sillä Emppu on siitä jo pitkään haaveillut. Kyseisen väristä Mariskoolia ei ole valmistettu enää vuosiin, mutta onnistuin löytämään nettikirppikseltä uudenveroisen yksilön, jossa on vielä Iittalan tarra paikallaan sekä alkuperäinen pakkaus.

Juhlat sujuivat rennosti seurustellen, kahvia juoden sekä juhlapöydän antimista nauttien. Mukava oli vaihtaa kuulumisia varsinkin niiden kanssa, joita ei kovin tiheään tule tavattua. Onneksi on aina silloin tällöin näitä perhejuhlia, joissa tapaa heitäkin, kun nykyaikaina ei tule lähdettyä vartavasten vain kyläilemään, kuten vielä omien lasteni ollessa pieniä. Silloin käytiin varsinkin kesäisin joka viikonloppu jommassa kummassa mummolassa ja siellä tavattiin lomalla käymään tulleitä setiä, tätejä ja serkkuja. Ne olivat ihania ja onnellisia aikoja! Mutta ihanat olivat nämä Empun rippijuhlatkin!