En ole tyhmä tai seniili, vaikka olenkin vanha!

                   

 

 Ikä on vain numeroita, sanotaan. Omalla kohdallani se on ainakin tähän saakka pitänyt paikkansa. En koe itse olevani vielä vanha. Minulle ei ole tullut vanhenemisen myötä muita muutoksia, kuin mitä nyt verenpaine ja kolestroli hieman koholla. Sitä vastoin tieto ja kokemus on tähän ikään mennessä karttunut melkoisesti. Olen vielä työelämässäkin, vaikka olen saavuttanut eläkeikäni jo vuosia sitten.

Olen kuitenkin huomannut, että vanhojen ihmisten arvostus ainakin meillä Suomessa on täysin ennakkoluulojen varassa! Itse olen niin usein kokenut, että meitä pidetään jotenkin tyhminä tai ainakin oletetaan, että kun on vanha, ei ole ymmärrykseltään nuorempien kanssa samalla tasolla.

Kun menin 53-vuotiaana ammatinvaihtajana korkeakoulututkinnon jälkeen uuteen työpaikkaan, huomasin pian, että minulle annettiin vaatimattomampia  työtehtäviä verrattuna nuorempiin. Esimieheni ei osannut ajatella, että jos yli 50-vuotiaana pystyy suoriutumaan hyvin arvosanoin korkeakoulusta, osaa ja pystyy suoriutumaan työssään siitä, mistä nuoremmatkin. No, en siitä koskaan huomauttanut, sillä ajattelin, että pääsenpähän helpommalla. Vuosien saatossa kuitenkin tuli huomattua, että palkkakin oli tietenkin vaatimattomampi kuin nuoremmilla kollegoillani.

Jopa omat lapseni usein vähättelevät älyäni ja iän mukanaan tuomaa kokemustani. Olen usein sanonut heille, että tasavaltamme presidenttikin on vanhempi kuin minä ja hänkin osaa hoitaa työnsä eikä kukaan sitä epäile. Ja maailma on täynnä muitakin vanhempia ihmisiä korkeissa viroissa hoitaen hommansa moitteetta.

Ennakkoasenteita kuvaa hyvin vanha tarina, jonka olen joskus jostakin lukenut. Tarinaa kertoo vanhemmasta miljonääristä, joka meni vähän huonommin pukeutuneena autokauppaan ostamaan itselleen autoa. Nuori myyjä teki tietenkin asiakkaansa iästä ja pukeutumiseta päätellen omat johtopäätöksensä ja kaupitteli hänelle ensimmäisenä halpoja autoja, koska asiakas oli sanonut vain tulleensa ostamaan itselleen kulkupeliä. No, oli varmaan myyjälle ollut nolo tilanne, kun asiakas oli viittonutkin kalliiseen luksusautoon ja sanonut, että otan tuon ja maksan käteisellä! 

                     

Omankin kokemukseni mukaan on hyvin yleistä, että ihmiset tekevät toisen ihmisen ulkoisesta olemuksesta ennakkoaseinteisia johtopäätöksiä. Valitettavan usein ne ovat viehearviointeja. Vanha sanontakin kuuluu, ettei ole koiraa karvoihin katsominen. Asiakaspalvelutilanteessa on asiakaspalvelijan tehtävä kartoittaa asiakkaansa tarpeet ja toiveet esittämällä asiakkaalle tarkentavia kysymyksiä, ja vastausten perusteella hän sitten voi esitellä sellaista tuotetta, jota asiakas on hakemassa. Kenenkään iästä tai ulkoisesta olemuksesta sitä ei pidä päätellä.

Mielenkiintoisia hetkiä olen itsekin vanhemmalla iällä kokenut, kun olen mennyt ostamaan vaikkapa astianpesukonetta tai tietokonetta. Tutustun aina ensin myyjien verkkosivuilla saatavilla oleviin tuotteisiin perusteellisesti eri tuotteiden välillä vertailuja tehden. Teen sitten  ostopäätöksen jo kotona ja menen vain ostamaan valitsemani tuotteen siitä myymälästä, mistä se on saatavilla. Nuoremmat myyjät puhuvat monesti kuin idiootille, joka ei mitään ymmärrä. Usein olen laittanut näille jauhot suuhun kertomalla niistä teknisistä vaatimuksista, joita pitää tuotteessani olla.

Eipä osoittanut maamme pääministerikään arvostusta vanhempiin ihmisiin viittaamalla jossakin some-julkaisussaan boomereihin! Hänen asemassaan olevalta henkilöltä ei osaisi odottaa tuollaista suhtautumista. Hänen, samoin kuin kaikkien muidenkin nuorten pitää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, eikä vanhuus tee siitä poikkeusta. Meitä vanhempiakin on erilaisella älykkyydellä ja erilaisilla henkisillä ja fyysisillä ominaisuuksilla sekä koulutuksella varustettuja. Suurin osa meistä ei ole tyhmiä, jos kukaan, tai seniilejä; nuo ominaisuudet eivät tule automaattisesti eikä suuremmalle osalle ihmisiä, kun vanhenee. 

Yksi tyypillinen esimerkki kokemastani ennakkoasenteisesta suhtautumisesta vanhempiin ihmisiin on, kun olin muuan vuosi sitten eräässä kukkakaupassa kassalla maksamassa ostoksiani pankkikortilla lähimaksulla ja maksupääte pyysi pin-koodia. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, keski-ikäinen myyjä kysyi, muistanko korttini pin-koodin!! Hämmennyin niin myyjän asenteellisuudesta, että menin täysin sanattomaksi; näpyttelin vain pin-koodin maksupäätteeseen. Jälkeen päin ajattelin, että jos en olisi ollut niin hämmentynyt hänen kysymyksestään, olisin vastannut, että kysypä kahdenkymmenen vuoden päästä uudelleen tai mieluummin jätä kysymättä silloinkaan. Yleensä ihmiset, joilla on muistiongelmia, eivät itse toimita omia asioitaan, vaan se tehdään heidän puolestaan.

Terveyskeskuksessakin hoitohenkilökunta sanoo joka kerta, kun olen käynyt kontrollikokeissa, että lääkäri sitten lähettää tuloksista kirjeen kotiin. Kertaakaan ei ole kysytty, että voinko katsoa lääkärin vastauksen Omakannasta. Olen heille sanonut, että säästetään yhteiskunnan varoja ja katson sitten Omakannasta.

Jos nuoremmille pitäisi sanoa jotakin omakohtaista neuvoani koskien vanhuutta, niin muistuttaisin heitä siitä, että heidän tulisi kuunnella vanhaakin ihmistä ja vieläkin kuunnella, eikä suhtautua  tietyllä  asenteella. Ryppyisestä olemuksesta huolimatta olemme lopulta samanlaisia kuin hekin. Elämme, toimimme, tunnemme ja nautimme elämästä kuten hekin. Osaamme ajatella edelleen, meillä on tietoa ja kokemusta enemmän kuin nuorilla. Vaikka olemme fyysisesti hitaampia, emme suinkaan älyllisesti. 

 

Kuvat kuvapankki pexels.com