Säästäväisyydestä säästämiseen ja sijoittamiseen

 

Ennen kotona valmistettiin lähes kaikki itse

1950-luvulla syntyneenä en voi verratakaan perheemme elintasoa siihen elämisen tasoon ja laatuun, joka on nyt 2010-luvulla syntyneillä lapsenlapsillani ja heidän perheillään. 

Yhdistävänä tekijänä meillä on kuitenkin se, että kun itse synnyin pienituloiseen perheeseen, lapsenlapseni syntyivät suurin piirtein samassa tuloluokassa oleviin toimihenkilöperheisiin. 

Kaikki me neljä sukupolvea olemme eläneet pelkästään niillä tuloilla, jonka palkkana olemme saaneet työstämme. Ei ole ollut saatuja perintöjä tai säästöjä puhumattakaan sijoituksista. Ainoa rahanarvoinen omaisuutemme oli ja on lapsillani oma (ja osaksi pankin) asunto. 

Aika on tuonut mukanaan pitkälle mukavoituneen elämän, jollaista tämän päivän kansalaiset saavat elää ja jollaisesta ei minun lapsuudessani osannut edes unelmoida.

 

Säästäväisyydestä lapsena ollessani puhuttiin paljonkin ja käytännössä sitä myös toteutettiin, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa toimeentulon turvaamiseksi. Kaikki raha, mikä tuli, meni välttämättömyyksiin, eikä säästöön jäänyt mitään. 

Kaikki, mikä suinkin mahdollista, tehtiin itse. Tämän mahdollisti tietysti paljolti se, että äitini oli kotiäiti ja asuimme maalla. 

Pystyimme tuottamaan ruuan lähes yksinomaa itse. Perunat ja juurekset kasvatettiin omalla kasvimaalla, leivottiin leivät ja pullat ja  syötiin aina isän metsästämän riistan lihaa. Kesällä, kun ei saanut metsästää, isäni kalasti. Maito saatiin omista lehmistä. Marjastusaikana me lapsetkin olimme ahkerasti metsässä marjoja keräämässä. Kaupasta ostettiin vain välttämätön, jota oli ainakin kahvi, suola, jauhot ja sokeri. Lapsilisät tulivat neljä kertaa vuodessa ja niillä ostettiin perheen vaatteet.

 

 

 Uusi aika ja uudet tarpeet

Verrattuna nykyaikaan minun lapsuudessani ei ollut ainakaan maaseudulla lapsille - eikä aikuisillekaan – mitään järjestettyjä harrastusmahdollisuuksia, kuten nykyisin. Mutta eipä niitä osattu kaivatakaan! Lapsena vapaa-aika kului talvisin suksien päällä ja kesäisin leikittiin ulkona kaiket päivät. Harrastukset eivät siis maksaneet mitään, ainoastaan sen verran, mitä sukset olivat maksaneet. Nykyisin saa lastenkin harrastuksista pulittaa satoja, jopa tuhansia euroja vuodessa lajista riippuen.

Nykyajan ihmisillä on paljon erilaisia ”välttämättömiä” tarpeita, joita markkinakoneistot ovat luoneet ja joita kansalaiset sitten huomaavat tarvitsevansa. Kaikkea on yltäkyllin ja liikaakin. Ihmisille syntyy koko ajan yhä uusia tarpeita, kun markkinaihmiset kaiken aikaa ja kaikkialla muistuttavat, että tätä ilman et voi tulla toimeen. 

Lapsilla pitää olla monta harrastusta, merkkivaatteita, iPhonet jne., jotta he eivät tuntisi itseään huonommaksi kuin kaverinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki raha mikä nytkin tulee, menee täysin elämiseen eikä mitään jää säästöön. Aivan kuten minun lapsuudessani. 

Me tulimme lapsuudessamme kuitenkin toimeen ilman niin monenlaisia tavaroita ja palveluja, joita ilman nykyisin ei voi ajatella elävänsä tyydyttävää elämää.

 

 

Valinnan vaikeus

En tarkoita kuitenkaan nyt sitä, että ennen kaikki olisi ollut paremmin. Päinvastoin, kyllä nykyinen elämämme on monipuolisempaa ja mukavampaa. 

On kuitenkin osattava tehdä oikeat valinnat, koska pienillä tuloilla ei kaikkea saa. Vieläpä jos kaikki raha, mikä tulee, menee kulutukseen eikä pahan päivän varalle jää mitään, asiat ovat melko huonosti. 

Entä mitä sitten eteen, jos tulee jokin äkillinen rahantarve? Onhan kyllä tavarahankintoihin osamaksumahdollisuus olemassa, jos esimerkiksi pesukone sattuu hajoamaan ja joutuu hankkimaan uuden. 

Mutta kaikkea ei saa osamaksulla. Jos vaikka satut sairastumaan vakavasti, etkä pysty töihin pidempään aikaan, tulot pienenevät merkittävästi. Lainaahan tietenkin nykyisin suhteellisen helposti saa, mutta lainat ja osamaksut ovat etukäteen syötyä rahaa, eli niiden takaisin maksettavat erät pienentävät elämiseen käytettävissä olevaa tuloa. 

Säästämällä turvaa yllättäviin menoihin

Säästäminen  huonompien aikojen varalle on tärkeää. Silloin ei äkillinen, ylimääräinen rahanmeno laske elämisen tasoa. Olen yrittänyt opettaa säästämisen merkitystä lapsenlapsilleni, vaikka varmaankin he jotain oppia siihen ovat kotonaankin saaneet. Säästämään pystyy pienistäkin tuloista, jos osaa priorisoida omia tarpeitaan ja laittaa rahaa vaikka vähänkin syrjään.

 

Nykyisessä inflaatiotilanteessa rahan säästäminen pankkien säästö- tms. tilille on kuin säästäisi sukanvarteen. Käteistä on hyvä tietenkin olla pankkitilillä kaiken varalta, mutta suuria summia ei siellä kannata pitää, koska korkoa ei juurikaan makseta ja inflaatio nakertaa säästöt yhä kiihtyvää vauhtia. 

Sijoittamalla raha kasvaa korkoa korolle

Parhaiten tuottoa rahalleen saa - ainakin tähän saakka on saanut - sijoittamalla sen esimerkiksi osakkeisiin ja rahastoihin. Sijoittaa voi myös vaikkapa arvoesineisiin tai kultaan. Osakkeissa ja rahastoissa on omat riskinsä tietenkin ja sijoituksia välittävät toimijat varoittavatkin, että sijoituksensa voi menettää kokonaan tai ainakin osan siitä, jos huonosti käy. 

Muistettava on, että sijoittamiseen kannattaa laittaa rahaa vain sen verran, ettei sijoituksen sulaminen aiheuta sijoittajan taloudessa katastrofia. Arvoesineisiin sijoittamisessakin on tietenkin omat riskinsä; jos rahantarve sattuu yllättämään ja arvoesineellä ei juuri sillä hetkellä olekaan kysyntää tai joudut myymään sen alle hankintahinnan. Mutta ilman riskinottoa ei saa mitään!

 

Oiva tilaisuus minulle tuli puhua lapsenlapsilleni säästämisestä ja sijoittamisesta, kun nyt kuudennella luokalla oleville oppilailla oli taannoin matematiikan tunnilla opittavanaan prosenttilaskut. Kuten me aikuiset tiedämme, prosenteilla mitataan kaikkea, kuten aiheeseeni liittyen korkoja ja inflaatiota. 

Puhuin parhaani mukaan  lapsille säästämisestä ja sijoittamisesta. Inflaatiotakin yritin selventää parhain päin. Mikään sijoittamisen asiantuntija en todellakaan ole, vain ihan tavallinen itseoppinut piensijoittaja. Olen opiskellut sijoittamisen saloja pankkien ja muiden rahalaitosten verkkosivuilta sekä lukuisista sijoitusaiheisista artikkeleista, joita on internet pullollaan. Tietoa kyllä nykyaikana löytyy, jos vain löytyy mielenkiintoa ja halua oppia.

Neuvoin lapsenlapsiani, että heti, kun he tulevaisuudessa saavat ensimmäisen työpaikkansa, kannattaa alkaa sijoittaa kuukausisäästäjänä ensiksi vaikka johonkin rahastoon. Tiedon ja taidon karttuessa voi sitten sijoittaa oman näkemyksensä mukaan. 

Näytin esimerkein, että jos 20 vuotiaana alat säästää rahastoon säännöllisesti esimerkiksi sata euroa kuukaudessa, niin sen ja sen ikäisenä sinulla on tuon ja tuon verran kasassa. Ihmetystä ja mielenkiintoa näytti lapsissa heräävän, sen verran suuriksi summiksi heidän mielestään sijoitus olisi kasvanut. 

Tietenkin sijoittamisen voisi aloittaa jo nyt vaikka kymmenellä eurolla kuukaudessa, mutta silloin pitäisi lasten vanhempien huolehtia sen aloittamisesta. Mummona voisin laittaa sitten lasten pankkitileille kuukausittasen pienen summan, vanhemmat lisää ja he ostaisivat rahasto-osuudet lapselleen. Näin pienikin kuukausisijoitus karttuisi vuosien varrella huomaamattaan. Pienistä puroista kasvaa lopulta iso joki.

Netistä löytyy eri rahalaitosten "korkoa korolle" -laskureita, joissa voi laskea sijoitusten tuottoa. Laskureilla voi suunnitella sijoituksia eri  kuukausisäästösummille ja laskuri laske niiden tuoton haluamaltasi ajalta. 

Tässä vielä konkreettinen esimerkki sijoituksen kasvamisesta: Jos aloittaa kuukausisijoittamisen 20 vuotiaana 100 eurolla/kk, on 40-vuotiaana sijoituksen arvo 40 483 euroa, jos sijoitus on tuottanut keskimäärin 5 % vuodessa. Tässä tapauksessa omaa rahaa on sijoitettuna 23 900 euroa, ja korkoa korolle-ilmiö on tuottanut korkoa 16 583 euroa.

Tästä linkistä pääset itse kokeilemaan vaihtoehtoja erisuuruisilla sijoitettavilla summilla ja sijoitusajalla:

 https://www.mandatumlife.fi/kampanjasivut/korkoa-korolle/

 

 

Kuvat kuvapankki Pexels.com