Uusi vuosi ja uudet kuviot

 

 

Tässä eletään vuoden 2022 viimeisiä päiviä. Minulla ei ole tapana tehdä tiliä menneestä, joten en tee nytkään poikkeusta. Uusia suunnitelmia kehiin sen sijaan ja katse tulevaisuuteen!

Suunnitelmathan eivät tosiaankaan aina toteudu ainakaan täysin sellaisina, kun ne on suunnitellut, mutta silloin pitää tehdä suunnitelmaan muutos ja toteuttaa se jollain toisella tavalla. 

Viime kesänä, heinäkuussa, aloin miettiä, että jospa hakisin jälleen palkkatyötä, kun aikaa ja ylimääräistä energiaa tuntuu vielä eläkkeellä ollessa riittävän. 

Tällä kertaa hakisin osa-aikaista työtä, sillä kokopäiväduuni tuntuisi liian vaativalta kaikkien muiden "vakanssieni" lisäksi, mutta osa-aikatyö ei kuitenkaan rasittaisi ja aikaa jäisi muuhunkin.

Tavoitteeni oli saada sellainen työ, jonka voisin tehdä ainakin pääosin kotona etänä. Silloin onnistuisi myös hoitaa tyttäreni kultaistanoutajaa. Suurikokoisena koirana se vaatii päivittäin vähintään kaksi tuntia liikuntaa, joten en voi ajatellakaan, että tuo ihana mummin kulta joutuisi olemaan koko päivän kotona yksikseen odottamassa emäntänsä palaavan töistä.

Alallani on huutava pula ammattitaitoisista osaajista, ja uskoinkin, että saan haluamani työpaikan, kunhan vain itselleni mieluisan löydän. Siispä selaamaan TE-palvelujen sivuja. 

Sieltä löysinkin heti sopivalta kuulostavan paikan ja kirjoitin hakemuksen siltä istumalta. Hakemuksessani esitin toiveeni tai paremminkin ehtoni työn osa-aikaisuudesta ja etätyömahdollisuudesta.

Pääsin haastatteluun, mutta en kuitenkaan saanut paikkaa. Lienee palkkavaatimukseni ollut heille liikaa... 

Mutta, eipä hätää! Sama kyseinen työhaastattelija soitti taas parin viikon päästä ja kertoi, että oli ollut juttusilla toisen saman alan yrityksen toimijan kanssa, joka haki myös kokeneempaa työntekijää. Tämä toinen työnantaja oli tiedustellut, että jäikö toisella mieleen ketään erityistä hakijaa, jota ei valittu, jotta hän voisi haastatella.

Hakemani työpaikan yhteyshenkilö siis soitti minulle ja kysyi, että voiko hän antaa puhelinnumeroni tälle toiselle yrittäjälle. Suostuin tietenkin.

Niin sitten pääsin syyskuun lopussa työhaastatteluun tähän toiseen toimistoon. Äiti oli juuri sairastunut syyskuun alussa, ja pyysin harkinta-aikaa miettiä, pystynkö nyt siinä tilanteessa työtä vastaan ottamaan, sillä äitini tilanne vaati kokopäiväistä huomiotani. Sain miettimisaikaa lokakuun loppuun.

Lokakuun lopussa laitoin tälle työnantajalle sähköpostia, etten nyt tällä haavaa pystykään sitä työtä ottamaan vastaan . Lupasin palata asiaan, jos ja kun äitini tilanne selkiintyy, jos vaikka paikka sattuisi vielä silloin olemaan vapaana.

Äidin tilanne alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että hän ei pystyisi enää palaamaan kotiin kuntoutusosastolta, vaan menisi hoivakotiin, kun sieltä saa paika. Siksipä uskalsin ottaa yhteyttä marras-joulukuun vaihteessa uudestaan  tähän työnantajaan ja tiedustelin, vieläkö hän tarvitsisi minun työpanostani. 

Yrityksen yhteyshenkilö sanoikin suoraan, että hänellä jäi niin harmittamaan, kun en voinut silloin aikaisemmin ottaa työpaikkaa vastaan, ja oli ilahtunut yhteydenotostani ja lupauksestani mennä töihin heidän toimistoonsa.

 

Niinpä joulukuun alussa kirjoitimme työsopimuksen. Sain kotiin tietokoneen ja muun tilpehöörin etätyötä varten. Nyt joulukuussa en vielä ole monta tuntia työtä tehnyt, koska sopimuksemme onkin, että varsinaisesti työni alkaa tammikuussa.

Niin on sitten tämä eläkemummi taas palkkatyössä! Paljon on käyty keskustelua ainakin sosiaalisessa mediassa siitä, että eläkeläisten pitäisi pysyä eläkkeellä ja jättää työt nuoremmille. Toisaalta, monilla aloilla on työvoimapula, etenkin kokeneista ammattilaisista, ja siksi meitä konkareita oikein houkutellaan töihin vielä eläkepäivilläkin.  

Oma alanikin on sellainen, että suoraan koulun penkiltä tullut on vielä niin kokematon ja osaamaton, että tarvitsee koko ajan tukea ja neuvoja. Kun työ on kiireistä, ei kokeneemmat ehdi koko ajan neuvoa. 

Mutta töitä jää eläkeläistyöntekijöistä huolimatta vielä nuorillekin. Nykyisessä työpaikassanikin on toisena osa-aikaisena työntekijänä  opiskelija, joka valmistuu alalle vuoden päästä, ja toinen opiskelija harjoittelijana. Kun minä sitten tulevaisuudessa jään pois, ovat he jo sen verran kokeneita ja harjaantuneita, että osaavat jatkaa siitä, mihin minä jäin.

Mikä sitten vetää vielä eläkemummoa palkkatyöhön? Ajattelet ehkä ensimmäisenä, että raha. Hyvä syy sekin, muttei ainoa. Olen aina ollut erittäin aktiivinen ja tehnyt elämäni varrella työn lisäksi paljon muutakin. Esimerkiksi, kun lapseni asuivat vielä kotona, kävin kokopäivätyössä ja ompelin iltaisin ja viikonloppuisin kaikki perheemme käyttövaatteet itse. 

Voit uskoa, että jo yhden vaatekappaleen valmistus vie monta tuntia, ja kun nelihenkiselle perheelleni lähes kaikki vaatteet ompelin, se oli kuin toinen työ päivätyön päälle. Mutta siinä yhdistyi työn ilo, intohimo vaatteiden suunnitteluun ja niiden valmiiksi saamiseen, ja sivutuotteena lisäksi hyöty rahallisen säästön merkeissä (tuohon aikaan valmisvaatteet olivat suhteessa tulotasoon paljon kalliimpia kuin nykyisin, eikä valikoimat pienessä kaupungissa olleet kummoiset). 

Samat motiivit ovat tässä nyt aloittamassanikin työssä: minusta on vain niin kivaa käyttää aivoja ja tehdä sitä, mitä osaa ja mistä pitää ja samalla saada aikaan jotakin konkreettista. Eikä se rahakaan ole pahitteeksi. 😀

Tämä tuleva vuosi 2023 alkaa ainakin näissä uusissa kuvioissa tämän mummin kohdalla, katsotaan, mitä muuta keksitään matkan varrella!

Kuvat kuvapankki pexels.com