Vappu, kevään juhla

 

Nyt on sitten vappukin juhlittu tälle keväälle ja kesän odottelu toden teolla voi alkaa! Täällä Etelä-Lapissakin jo ruoho ja puut vihertävät lupaavasti, tosin paljon etuajassa siitä, mihin olemme tottuneet.

No, vappuhan meni rauhallisesti, miten muutenkaan tässä iässä. En järjestänyt kotiini mitään erityisempää vappua juhlistamaan, ostin kaupasta vain kaupan keittiössä tehtyä vappusimaa ja rinkilämunkkeja, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti vappuun. Ilmapallot ja serpentiinit minulla ovat vain muistoja siltä ajalta, kun lastenlapset olivat pienempiä. Nyt, kun ovat teini-iässä, heillä on omat menonsa ja kiinnostuksensa vappuna, niin etteivät ehdi mummin luona käydäkään. 

Kävin vappuaattona ruokakaupassa iltapuolella ja haikeana katsoin, kun edessäni meni kolme tiedekuntansa haalareihin pukeutunutta nuorta naista. Hauskaa heillä näytti olevan, ilmeisesti etkoilta tulossa ja johonkin opiskelijapippaloihin menossa. Heidän näkemisensä ja iloinen meininkinsä sai minut muistelemaan omaa nuoruuden aikaani, kyllä mekin kavereitteni kanssa osasimme hauskaa pitää. Kun oli nuori, intoa ja jaksamista riitti aamutunneille saakka. Nyt tässä iässä ainakin minua alkaa nukuttaa, jos juon laskinkin jotakin alkoholipitoista, ja täytyy mennä nukkumaan. Aika aikaansa kutakin, kuten sanotaan.

Tämä on yhteistyökumppanin mainos Lahjoja kevään juhlijoille

Vappuaatto meni viime vuosien tapaan kotona telkkaria katsellen, somepäivityksiä lukien ja avokumppani kanssa jutellen ja muistellen - kuten tässä iässä jo näkyy meilläkin vanhojen muistelu tavaksi tulleen - lapsuuden ja nuoruuden vappuja. Muistelimme mm., kuinka kotikaupungissammekin järjestettiin joka vappu työväen vappumarssi, johon osallistui paljon marssijoita lippuineen ja banderolleineen. Enää täällä ei ole vuosikausiin vappumarsseja järjestetty, kun sukupolvi ja aatteet ovat vaihtuneet.

Vappu-päivänä kävimme ystävättäreni kanssa vappulounaalla. Mennessäni ravintolaan, jossa sovimme ystävättäreni kanssa tapaavamme, katselin kaupungin keskustan kävelykadun vilinää. Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Pubien terassit olivat täpötäynnä vappujuhlijoita, osalla ylioppilaslakki päässään. Ennen lähtöäni olin etsinyt oman lakkini, mutta se oli edelleenkin liian pieni, kuten olin joskus takavuosien jonakin vappuna sitä sovittaessani todennut. Siihen aikaan, kun omia ylioppilasjuhliani juhlittiin, oli muotia, että ylioppilaslakkia pidettiin ns. takaraivolla, niin että lakin lippa oli suurin piirtein keskipään kohdalla, ainakin minulla. Sen mukaan lakin kokokin valittiin sopivaksi. Nyt oma lakkini ei sovi kunnolla päähäni, jos yritän laittaa sen edemmäs otsalle päin... Tämäkin vappu mentiin siis jälleen ilman ylioppilaslakkia. No, onhan se kuitenkin kaapissa muistona.

Ravintola oli myös täynnä, paljon perheitä isovanhempineen näytti tulleen juhlimaan vappua. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kun oli seisovaan pöytään katettu. Söimme, joimme vapun kunniaksi skumppaa ja rupattelimme kaiken maailman asioista. 

Iltapäivä meni kotona ruokaa sulatellessa ja levätessä. Naapuritalossa asuva tyttäreni piipahti meillä vielä illemmalla. Oli ikävissään, kun tyttärensä Emppu oli mennyt kaverinsa luokse yökylään. Niin ne lapset loittonevat vanhemmistaan, kun kasvavat isoksi!

Tänään on 2. päivä toukokuuta. Äitini kuolemasta tuli tasan kaksi vuotta. Sisareni, joka asuu naapurikunnassa, jossa sijaitsee hautausmaa, johon vanhempani on haudattu, oli käynyt viemässä kynttilät haudalle. Siitä kiitos hänelle. Kaksi vuotta, vaikka tuntuu, ettei äidin kuolemasta ole mennyt vielä kauankaan... Lähes päivittäin hän tulee vielä mieleeni ja joskus yhtäkkiä sekunnin murto-osan ajattelen, että pitääpä soittaa äidille... Mutta elämä jatkuu, muistoissa ja jälkipolvissa.