Moderni mummi ja sen poppoo

    On kulunut jo puoli vuotta siitä, kun edellisen kerran päivitin tätä blogiani. Nyt on joulupäivä ja aikaa hengähtää ja tehdä yhteenvetoa menneestä ajasta äidin poismenon jälkeen. Työssäkäynnin lisäksi hautajaiset, perunkirjoitus ja kotipaikkamme asioiden järjestely äidin kuoleman jälkeen ovat niin totaalisesti vieneet aikani, että eipä oikeastaan ole ollut mahdollisuuttakaan ajatella ja tuntea mitään, vain painaa eteenpäin. Nyt, kun on joulu, on aikaa pysähtyä, muistella mennyttä aikaa ja kerrata mielessä kesän ja syksyn tuntoja. Huomaan, että surullekaan ei ole kaiken tekemisen keskellä jäänyt tilaa, mutta nyt joulun aikana  äiti on ollut koko ajan mielessäni ja suru ja ikävä ovat vasta nyt alkaneet iskeä tajuntaani.  Vielä vuosi sitten laitoin äidin palvelukodin asuntoon jouluvaloja, nyt tänä jouluna hänen jouluvalonansa ovat kynttilät, jotka olemme vieneet hänen hautakumpuaan valaisemaan. Mutta uskon, että nyt äidin on hyvä olla, kun hän pääsi isämme viereen l...

                  Viimeisen postaukseni jälkeen on tapahtunut paljon, oikeastaan liikaakin. Elämä on kulkenut täysin uusiin uomiinsa: Äitimme, sukumme matrairkka, on nukkunut pois. Nyt meitä ei ole enää jäljellä kuin kolme sukupolvea. Äidin fyysinen terveys alkoi horjua jo talvella. Flunssaa, kurkkutulehdusta ja lisäksi vatsatautia, niin ainakin ensiksi luultiin. Kun ruoka alkoi päivästä toiseen tulla ruokailun jälkeen ulos, kerroin palvelukodin läkärille, että äidillä on joskus 1980-luvullakin ollut sama ongelma, joka tutkittiin keskussairaalassa ja todettiin syyn olevan gastriitin eli kansanomaisesti mahakatarrin.  Lääkäri määräsi vatsalääkkeet, mutta siitä huolimatta oksentelu jatkui. Äidin kunto alkoi horjua ja lopulta hän ei enää jaksanut nousta ylös sängystä. Hoitajat joutuivat auttamaan hänet ylös ja viemään pyörätuolilla ruokailuun. Hygianiatoimet tehtiin vuoteeseen ja lopulta äiti joutui ruokailemaankin vuoteessaan.   ...

           Kevättalven aamunsarastus Talvi meni hurahtaen kaiken tohinan keskellä. Joulunviettokin jäi oikeastaan väliin, kun muutto painoi päälle ja piti muuttolaatikoita pakata heti tammikuun alussa alkaneen asuntomme remontin vuoksi. Onneksi sain puhuttua remotin tekevän firman remonttiprojektin johtajalle, ettei minun tarvinnut tyhjentää vaatehuonetta muuten kuin lattian osalta, jotta voivat uusia lattiapinnan. Muuten olisi pitänyt koko vaatehuone saada tyhjäksi, jotta saisivat sieltä maalata myös seinät. Katsoin kuitenkin sen olevan tarpeetonta, joten vältyin suurelta työltä, kun ei tarvinnut koko sitä massiivista vaatemäärää pakata ja viedä väistöasuntoon! Itse muutto sujui kuitenkin rivakasti. Nuorin veljeni tuli auttamaan elämänkumppaniani huonekalujen kantamisessa. Pienemmät tavarat olin pakannut pahvilaatikoihin ja ne oli helppo viedä nokkakärryillä kerrosta ylempänä olevaan väistöasuntoon. Onneksi talossamme on hissi, mikä nopeuttaa ja help...