Värikkäitä syyspäiviä ja talven odotusta

 
Kesä on vaihtunut pikkuhiljaa syksyksi, täällä pohjoisessa oikeastaan jo alkutalveksi. Heinäkuun puolessa välissä loppuivat helteiset ilmat ja alkoi sadekausi, jolloin satoi lähes joka päivä aina lokakuun pakkasilmoihin asti. 

Heinä-elokuussa ainakin näillä seuduin metsämarjat, ensin hillat,  mustikat lähes yhtä aikaa ja elokuun loppupuolella puolukat,  kypsyvät poimittaviksi. Jos ei tule hallaöitä kovin aikaisin, mustikkaa ja etenkin puolukkaa on poimittavissa vielä pitkälle syyskuulle saakka. 
 
Olen ikäni ollut melko innokas marjastaja, joskin ikääntyessä  marjareissuista on tullut minulle lähinnä retkeilytapahtumia. Marjasanko ja poimuri ovat lähinnä vain rekvisiittaa. Reppuun lastaan mukaan voileipiä ja mehua sekä termospullollisen kahvia, joita sitten aina pysähdyn nautiskelemaan lyhyen poimintarupeaman jälkeen. Eihän niitä marjoja tuolla metodilla kovin ehdi kertyä, mutta saapahan nauttia vihreästä luonnosta ja raikkaasta ilmasta! Elämänkumppanini, jonka kanssa käyn marjastamassa, on sitä vastoin vielä hurja poimija, vaikka hänkin on samanikäinen kuin minä.



Koulut alkoivat tietenkin elokuussa, ja lapsenlapseni aloittivat yläasteen. Jännittävää sekä näille teineille että heidän vanhemmilleen. Etenkin tyttärentyttärelläni oli jo muutamaa viikkoa aikaisemmin hurja vaaterumba, kun nettikaupoista piti tutkia ja vertailla uusia kouluvaatteita. Parhaat jatkoon ja sitten tilaamaan!
 
Syksyn ruska on ollut paikoitellen värikäs, paikoitellen puut olivat vielä täysin vihreitä, kun ensilumi satoi maahan. Pihlajat ovat täynnä marjoja, niin että oksat taipuvat alas. Enpä ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin runsasta pihlajanmarjasatoa!
 
Ensilumi tuli tavallista aikaisemmin, lokakuun alkupuolella, mutta muutaman sadepäivän jälkeen jäljelle jäivät vain lumikasat auran jäljiltä katujen ja kävelyteiden varteen. Nyt sitten tällä viikolla tuli lisää lunta, niin että maisema on jo varsin valkoinen. 
 
 
 
 



Omaa elämääni on hallinnut työn ja koiranhoidon lisäksi jonkin asteinen stressi tammikuussa tulevasta asuntoni remontista. Taloyhtiö teettää talomme joka asuntoon huoneistoremontin, jossa kylpyhuone ja sauna menee täysin uusiksi, asunnon lattiapinnat vaihdetaan sekä seinät maalataan. Remontin ajaksi täytyy tietenkin koko asunto tyhjentää ja muuttaa kerrosta ylempänä olevaan väistöasuntoon. Ongelma on tässä se, että tuota romua ja rompetta on päässyt vuosien varrella kertymään ihan laittoman paljon. Olemme tässä syksyn varrella pikku hiljaa hukanneet ylimääräistä tavaraa, mutta hitaasti se käy, kun on sitä myymällä yrittänyt hukata! Osa käy kaupaksi, kun halvalla myy, osa menee sitten kierrätykseen ja kaatopaikallekin viemistä riittää.

Sattui vain oman asuntoni remontti huonoon aikaan, kun heti joulunpyhien jälkeen täytyy jo olla kaikki pakattuna ja muuttokuorma valmis. Ei siinä oikein pysty jouluakaan rauhassa viettämään, kun muutto on ovella. Se ainoastaan lohduttaa, että kun sitten tammikuun loppupuolella remppa on valmis, niin pääsee muuttamaan takaisin uudistettuun kotiin. Varsinkin kylppäristä ja saunasta pitäisi tulla hienot, ja vinyylilankku huoneiden muovimaton tilalla kruunaa kokonaisuuden. 

Tämä päivä on nyt jonkinlainen syksyn ja talven kohtaaminen, kun ensi yönä kesäaika vaihtuu normaaliajaksi, eli kuten sitä mielestäni virheellisesti kutsutaan, talviajaksi. Se tarkoittaa valoisampia aamuja vielä jonkin aikaa. Ja huomenna aamulla saa nukkua tunnin pidempään!

 



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä maalla äidin kanssa

Kesänviettoa kaupungissa ja maalla

Säästäväisyydestä säästämiseen ja sijoittamiseen