Maaliskuussa muuttohommia ja muuta

 

Maaliskuukin mennä vilahti kaikessa kiireessä, niin etten ehtinyt blogiakaan päivittää!

Äitini siis muutti palvelukotiin helmikuun alussa. Hänen vuokra-asuntonsa piti tietenkin sanoa irti ja alkaa sitä tyhjentää. Arvelin, että aikaa asunnon tyhjentämiseen olisi riittävästi, kun asunnon vuokrasopimus olisi voimassa irtisanomisaikoineen maaliskuun loppuun saakka. 

Palveluasuntoon vietiin äidin vuokrakaksion huonekaluista vain ruokapöytä ja tuolit, TV-taso, TV ja keinutuoli, jotka ainoastaan mahtuivat puolta pienempään palvelukodin yksiöön. Sänky oli siellä valmiina talon puolesta. Lopuille huonekaluille oli sitten keksittävä uusi koti, kun ei niitä olisi viitsinyt kaatopaikallekaan viedä, ihan käyttökelpoisia kun olivat.

Eipä muuta, kuin kuvat huonekaluista ja ilmoitukset tori.fi:hin. Sitten vain odottelemaan  ostajaehdokkaiden yhteydenottoja.

Sen verran olen kauppaa nettikirppiksillä käynyt, että kokemuksesta tiedän, ettei minkään myyminen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käy suitsait. Yhteydenottajissa on niitä, jotka ilmoittavat halunsa ostaa ja hakuajasta sovitaan, muttei heitä sitten sovittuna ajankohtana näykään. Myös niitä on ollut, jotka haluavat varata tavaran vaikkapa viikon päähän, jolloin saavat rahaa, mutta kun hakupäivä koittaa, häviävät kuin pieru Saharaan. Eivät laita edes viestiä, että peruvat sovitun kaupan. Röyhkeimmät eivät edes vastaa viestiin, kun olen kysellyt, että aiotko milloin tulla hakemaan.

Tuosta viisastuneena olen oppinut laittamaan jo myynti-ilmoitukseen, etten varaa tavaraa vaan myyn sille, joka tulee ensimmäisenä hakemaan. Poikkeuksen olen sitten tarvittaessa tehnyt, jos tavaralla ei ole ollutkaan kysyjiä ja joku sitten haluaa sen ostaa, jos voi tulla vasta myöhemmin hakemaan. Tälläkin kertaa äidin runkopatjasänkyä ei kysynyt ensin kukaan, vaikka laitoin sen myyntiin lähes ilmaiseksi. Lopulta sitä kysyi sitten mieshenkilö, joka halusi varata sängyn ja tulla noutamaan puolentoista viikon päästä, kun hän saisi rahaa. Lupasin pitää sängyn hänelle varattuna, kun ei sitä kukaan muukaan ollut kysellyt. Mutta tietenkin, kun noutopäivä tuli, ostajasta ei kuulunut mitään. Kun laitoin hänelle viestin ja kysyin, mihin aikaan hän tulisi noutamaan, hän vastasikin, että hänellä tulikin muutos suunnitelmiin eikä ostaisikaan sänkyä!

 

 

 

Onneksi kuitenkin sain runkopatjasängyn myytyä toiselle henkilölle, ja samassa kaupassa meni myös vuodesohva. Ostaja oli sisustamassa loma-asuntoa, joten hän oli tyytyväinen, kun sai hankittua sinne sohvan ja sängyn pikkurahalla. Muut huonekalut menivät myös, mutta kirjoituspöytä ja parvekekalusto olivat jo sen verran elämää nähneen näköisiä, että niistä ei olisi viitsinyt pyytää maksua. Facebookin paikallinen Roskalava-ryhmä on nopea tapa päästä eroon mistä tahansa tavarasta, kun ilmaiseksi antaa, eikä tarvitse maksaa kaatopaikalle vientiä ja jätemaksua! Molemmat haettiin heti ilmoituksen laitettuani.

Saatuani huonekalut markkinoille aloin inventoida ja pakata pienempää tavaraa. Suunnittelimme sisarusteni kanssa, että viemme kaiken käyttökelpoisen tavaran kotitilallemme, joka on meillä kesäkäytössä. Kesän aikana sitten teemme siellä tavaroista tarkemman inventaarion ja myymme pois kaiken myyntikelpoisen ja sellaisen, jota äiti ei enää palvelukodissa tarvitse. Nyt vain ei ollut siihen aikaa, kun asunto piti saada tyhjäksi. Paljon meni myöskin roskiin, sillä äitini on aina ollut hyvin säästäväinen ja oli säilyttänyt pahan päivän varalle jopa saamiensa joulupakettien käärepaperit!

 

                            

Nyt on sitten äidin vuokra-asunto luovutettu, eli on yksi ylimääräinen tehtävä työn ja koiranhoidon lisäksi suoritettu ja voisi huokaista helpotuksesta. Mutta, mutta, eihän elämä ole koskaan täydellistä! Jos olisi, niin en olisi nyt jo yli kahta viikkoa kärsinyt ajoittain viiltävästä nivuskivusta, joka hankaloittaa kävelemistä. Jalka kipeytyi, kun olin koiran kanssa lenkillä ja liukastuin ja reväytin sen jotenkin, kun koira lähti yllättäen vauhdilla jonkin hajun perään ja tietenkin kaaduin siinä tasapainoa hakiessani. 

Särkylääkkeen voimalla olen nyt kutakuinkin pystynyt kävelemään töihin ja ulkoiluttamaan koiraa. Tosin kumppanini on ollut koiran lenkittämisessä suureksi avuksi silloin, kun koipeeni on sattunut todella enkä ole voinut kunnolla kävellä. Olen yrittänyt koko ajan vakuutella itselleni, että liike on lääke, kun oikein sattuu kävellessä. En tiedä, olisiko mitään hyötyä mennä lääkärin vastaanotolle tämmöisen vaivan kanssa. Säkylääkettä ja kipugeeliä sekä lepoa kuitenkin vain määräisi.

 

Marsujenhoitajanakin olin toissa viikonlopun, kun toinen tyttäreni ja hänen tyttärensä olivat viikonloppureissussa. Helppo on niitä koiraan verrattuna hoitaa, ainakin näin lyhyen ajan, kun ei tarvinnut alkaa häkkiäkään siivoamaan. Sen oli tyttärentyttäreni siivonnut ennen reissuun lähtöä. Tuoreruokana vihanneksia sekä heiniä ja puhdas juomavesi aamuin ja illoin, ei muuta.

On tosiaankin ollut kiireinen alkuvuosi. Tuossa eilen havahduin, että keittiön ikkunassani on vielä joulukappa! No, onneksi siinä ei kuitenkaan ole tontunkuvia, vaikka se minulle oikein hyvin sopisikin! Pitää ilmeisesti näistä puolin vaihtaa kesäisempään kuosiin.

 Kuvat kuvapankki Pexels.com