Moderni mummi ja sen poppoo

     Me täällä pohjoisimmassa osassa Suomea olemme saaneet kokea taas tänäkin kesänä läkähdyttävän hellejakson , joka kesti yli kolme viikkoa. Mittari näytti useana päivänä lähemmäs +30 C asteteen lämpötilaa ja se on viileään ilmanalaan tottuneen  pohjolan asukkaalle jo kuuma. Päivisin niinkin pärjäsi, mutta yöllä kuumuus häiritsi jo yöunta, kun asunnon sisälämpö ei paljon yöksi laskenut, vaikka ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki. Talot täällä pohjolassa on rakennettu hyvin suojaamaan asukkaitaan talven kylmyydeltä, mutta korkeisiin lämpötiloihin ei niitä ole mitenkään varusteltu, koska ilmeisesti ajatellaan, että hellejaksot ovat kuitenkin vain kesällä ja nekin lyhytaikaisia verrattuna lämpimiin maihin.  Kaikki keinot on pitänyt ottaa käyttöön, jotta lämpö ei olisi käynyt vanhalle rasitteeksi. Jo kolme vuotta sitten hankin asuntooni ilmanviilentimen , ja se onkin osoittautunut melko hyväksi hankinnaksi. Asunnon lämpötila on pysynyt helteellä kutakuinkin ko...

  Tyttärentyttäreni Emppu täytti alkuvuodesta 15 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna hän sai mennä rippikoulun . Keväällä hän oli ilmoittautunut vaellusriparille Lappiin parhaan ystävänsä ja luokkatoverinsa Irkun kanssa. Konfirmaatio olisi sitten kotikaupunkimme kirkossa. Leiri oli ollut Empun kertoman mukaan "aivan ihana ja aika oli mennyt tosi nopeasti, vaikka kännykkään ei koko viikon aikana oltu juuri ehditty koskea". Se on jo jotakin se, kun tuo sukupolvi on melkein syntynytkin kännykkä kädessään, jos näin mummoikäisen näkökulmasta saa sanoa! Leirillä oli oppituntien lisäksi vaellettu tunturissa ja leikitty vesisotaa sun muuta ajanvietettä, joten kivaa oli ollut. Emppu antoi myös pieniä vihjeitä samalla riparilla olleesta Väinöstä, joka asui samassa kaupungissa kuin me ja joka Empun kertoman mukaan on oikein kiva. Paljon muutapa ei Empusta irronnut. Sen verran hän kertoi, että Irkku oli löytänyt riparilta poikaystävän, jonka nimi on Otto. Rippijuhlien järjes...

Ennen oli enemmän kanssakäymistä suvun kesken   Sukuni sekä äitini että isäni puolelta ovat olleet minulle aina tärkeitä. Lapsena olimme sisarusteni kanssa paljon tekemisissä molempien sukujen serkkujen kanssa. Kesälomien aikana vierailimme usein yökylässä serkuilla ja he meillä. Niiden serkkujen luona, jotka asuivat toisella paikkakunnalla, saimme olla viikonkin kerrallaan, samoin he meillä. Lähes jokaisessa tätiemme ja enomme perheessä, kuten meilläkin, oli useampi lapsi, joten serkkujakin oli paljon. Noilta ajoilta on paljon hyviä muistoja ja nyt vanhempana niitä osaan arvostaa vielä enemmän kuin silloin lapsuudessa ja nuoruudessa. Sekä äitini että isäni kertoivat usein tarinoita omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä omasta suvustaan. Näin sukulaiset, nekin, joita en koskaan päässyt näkemään, tulivat tutuiksi. Minun lapsuudessani TV tuli yleiseksi vasta ollessani alakouluikäinen, eikä tuolloin ollut kännyköitä, joihin nykyihmisten aika hupenee, joten vierailimme paljon myös...

                                                                                                                            Kummasti tuo keväinen aurinko saa minussa aikaan sen, että alan kaivata kotini ilmeen kohentamista, sillä takana on pohjoisen pitkä, pimeä ja suhteellisen kylmäkin talvi, jolloin ei juuri sisustamista tule miettineeksi. Ja onhan keväällä pääsiäinen ja vappu, eikä minulla ole ollut sitten lasteni lapsuusajan niiden tipu- ja pupuverhojen ja -pöytäliinojen jälkeen mitään varsinaista pääsiäissisustusta vappusisustuksesta nyt puhumattakaan.  Keittiööni nyt ensinnäkin halusin saada uutta ilmettä, sillä...

  Olen usein asiaa pohtiessani havainnut, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu! Ajan kulumisen nopeus tuli tänään taas mieleeni, kun mietin hoitokoiraani, tyttäreni kultaistanoutajaa Yodaa. Tullessaan minulle päivähoitoon hän oli kolmen kuukauden ikäinen, nyt toukokuussa täyttää jo neljä vuotta. Kyllä on tuo neljä vuotta mennyt ihan vilahtaen! Paljon mahtuu koiran elämän neljään vuoteen. Tämän neljän vuoden aikana Yodasta on kasvanut komea 40-kiloinen omapäinen koiraherra ja oikea pomottaja Herra Isoherra, kuten olen hänet nimittänyt.  Ison kokonsa vuoksi Yoda on ollut joskus haastava ulkoilutettava tämmöiselle mummoihmiselle. Kun Yoda oli nuorempi, veti hän minut keveästi muutaman kerran nurin, kun hän salamannopeasti lähti näkemänsä oravan tai linnun perään, jota itse en huomannut, että olisin osannut varautua Yodan riuhtaisuun. Onneksi ei kuitenkaan koskaan käynyt sen pahemmin, kuin kerran tuollaisesta äkkilähdöstä reväytin nivukseni ja siihen sattui parin...

  Niin se alkaa talvi pikku hiljaa taittua kevääksi täällä pohjoisessakin. Tänään aurinko paistaa pitkästä aikaa ja vesi tippuu räystäiltä.  Kävimme äsken lenkillä hoitokoirani Yodan kanssa. Sain kävellä verkalleen, kun Yoda tutki päivän postia, ja samalla tarkkailin oikein kunnolla kevään merkkejä. Lunta on täällä vielä paljon, vaikka sitä on jo kuskattu lumenkaatopaikallekin. Komeita ovat lumikasat vielä monin paikoin aurauksen jäljiltä! Mutta aurinko paistoi ja jopa lämmitti poskia niin suloisesti. Ilmassa tuoksui jo keväälle. Kyllä se kesä sieltä kohta tulee...   Juhlan aikaa Ensi kesää on jo meidän poppoossa suunniteltu hyvissä ajoin. Tyttärentyttäreni Emppu menee kesäkuussa rippileirille, konfirmaatio on elokuussa. Ja tietenkin, pitäähän juhlapäiväksi hieno rippimekko saada! Emppu kävi eilen luonani ja näytti minulle kuvia mekoista, jollainen sen pitää olla. Vaaleanpunainen, sifonkia ja röyhelöitä tai frilloja. Kengät ostettiin jo viime keväänä koulun päättäjäisiin,...