Moderni mummi ja sen poppoo

  Olen usein asiaa pohtiessani havainnut, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu! Ajan kulumisen nopeus tuli tänään taas mieleeni, kun mietin hoitokoiraani, tyttäreni kultaistanoutajaa Yodaa. Tullessaan minulle päivähoitoon hän oli kolmen kuukauden ikäinen, nyt toukokuussa täyttää jo neljä vuotta. Kyllä on tuo neljä vuotta mennyt ihan vilahtaen! Paljon mahtuu koiran elämän neljään vuoteen. Tämän neljän vuoden aikana Yodasta on kasvanut komea 40-kiloinen omapäinen koiraherra ja oikea pomottaja Herra Isoherra, kuten olen hänet nimittänyt.  Ison kokonsa vuoksi Yoda on ollut joskus haastava ulkoilutettava tämmöiselle mummoihmiselle. Kun Yoda oli nuorempi, veti hän minut keveästi muutaman kerran nurin, kun hän salamannopeasti lähti näkemänsä oravan tai linnun perään, jota itse en huomannut, että olisin osannut varautua Yodan riuhtaisuun. Onneksi ei kuitenkaan koskaan käynyt sen pahemmin, kuin kerran tuollaisesta äkkilähdöstä reväytin nivukseni ja siihen sattui parin...

  Niin se alkaa talvi pikku hiljaa taittua kevääksi täällä pohjoisessakin. Tänään aurinko paistaa pitkästä aikaa ja vesi tippuu räystäiltä.  Kävimme äsken lenkillä hoitokoirani Yodan kanssa. Sain kävellä verkalleen, kun Yoda tutki päivän postia, ja samalla tarkkailin oikein kunnolla kevään merkkejä. Lunta on täällä vielä paljon, vaikka sitä on jo kuskattu lumenkaatopaikallekin. Komeita ovat lumikasat vielä monin paikoin aurauksen jäljiltä! Mutta aurinko paistoi ja jopa lämmitti poskia niin suloisesti. Ilmassa tuoksui jo keväälle. Kyllä se kesä sieltä kohta tulee...   Juhlan aikaa Ensi kesää on jo meidän poppoossa suunniteltu hyvissä ajoin. Tyttärentyttäreni Emppu menee kesäkuussa rippileirille, konfirmaatio on elokuussa. Ja tietenkin, pitäähän juhlapäiväksi hieno rippimekko saada! Emppu kävi eilen luonani ja näytti minulle kuvia mekoista, jollainen sen pitää olla. Vaaleanpunainen, sifonkia ja röyhelöitä tai frilloja. Kengät ostettiin jo viime keväänä koulun päättäjäisiin,...