Jouluna on aikaa hengähtää
On kulunut jo puoli vuotta siitä, kun edellisen kerran päivitin tätä blogiani. Nyt on joulupäivä ja aikaa hengähtää ja tehdä yhteenvetoa menneestä ajasta äidin poismenon jälkeen. Työssäkäynnin lisäksi hautajaiset, perunkirjoitus ja kotipaikkamme asioiden järjestely äidin kuoleman jälkeen ovat niin totaalisesti vieneet aikani, että eipä oikeastaan ole ollut mahdollisuuttakaan ajatella ja tuntea mitään, vain painaa eteenpäin. Nyt, kun on joulu, on aikaa pysähtyä, muistella mennyttä aikaa ja kerrata mielessä kesän ja syksyn tuntoja. Huomaan, että surullekaan ei ole kaiken tekemisen keskellä jäänyt tilaa, mutta nyt joulun aikana äiti on ollut koko ajan mielessäni ja suru ja ikävä ovat vasta nyt alkaneet iskeä tajuntaani. Vielä vuosi sitten laitoin äidin palvelukodin asuntoon jouluvaloja, nyt tänä jouluna hänen jouluvalonansa ovat kynttilät, jotka olemme vieneet hänen hautakumpuaan valaisemaan. Mutta uskon, että nyt äidin on hyvä olla, kun hän pääsi isämme viereen l...