Suru saapui sukuumme
Viimeisen postaukseni jälkeen on tapahtunut paljon, oikeastaan liikaakin. Elämä on kulkenut täysin uusiin uomiinsa: Äitimme, sukumme matrairkka, on nukkunut pois. Nyt meitä ei ole enää jäljellä kuin kolme sukupolvea. Äidin fyysinen terveys alkoi horjua jo talvella. Flunssaa, kurkkutulehdusta ja lisäksi vatsatautia, niin ainakin ensiksi luultiin. Kun ruoka alkoi päivästä toiseen tulla ruokailun jälkeen ulos, kerroin palvelukodin läkärille, että äidillä on joskus 1980-luvullakin ollut sama ongelma, joka tutkittiin keskussairaalassa ja todettiin syyn olevan gastriitin eli kansanomaisesti mahakatarrin. Lääkäri määräsi vatsalääkkeet, mutta siitä huolimatta oksentelu jatkui. Äidin kunto alkoi horjua ja lopulta hän ei enää jaksanut nousta ylös sängystä. Hoitajat joutuivat auttamaan hänet ylös ja viemään pyörätuolilla ruokailuun. Hygianiatoimet tehtiin vuoteeseen ja lopulta äiti joutui ruokailemaankin vuoteessaan. Sitten huhtikuun 23. päivä laakäri soitti yllä